maanantai 17. heinäkuuta 2017

Passage to Panama

Tänä kesänä oli mahdollista tehdä sellainen once-in-a-lifetime -reissu että. Senkin kustannuksella, että jouduimme skippaamaan Suomen juhannuksen ja monivuotisen perinteen, Iskelmäfestarit, niin päätimme lähteä kruisailemaan jättiläismäiset kolme viikkoa Miamista Vancouveriin! Tämä reissu oli niin mieletön kokonaisuus, että sitä ei voi mitenkään mahduttaa yhteen blogipostaukseen (tsemppiä vaan tämänkin postauksen lukemisen kanssa :D). Niinpä teenkin ensin tällaisen summaryn ja katsotaan sen jälkeen, kuinka tarkalle tasolle tulee mentyä noiden 13 stopin kokemusten kanssa. 

Kesäkuun puolivälissä lähdettiin matkaan ja lennot oli Lufthansalla Frankfurtin kautta Miamiin. Matka meni tosi kivasti ja FRA-MIA -väli lennettiin valtavalla A380:llä - oli muuten niin iso ja hieno kone, lensikin niin tasaisesti. Ei siis sattunut pahoja turbulensseja matkan varrelle, vaikka tuntuu, että niistä on kasvavissa määrin raportoitu viime aikoina. Koneessa katsoin muuten pari ihan tuoretta leffaakin - 10h lento kun oli - Get Out ja Manchester by the Sea, joista ensimmäinen vielä pyörii leffateattereissakin. 


Ensin yksi yö South Beachillä... 



Yövyimme art deco Harrison Hotellissa

Ehdittiin piipahtaa myös Wet Willie'sissä (ja TGIF:ssä :)
...ja sitten satamaan & matkaan. Tällainen turnee oli tiedossa:


Jännittävää! Ja vielä jännittävämmäksi asia kasvoi, kun katsoimme sääennusteita ennen kapuamista laivan kyytiin. Atlantilla siinä Etelä-Amerikan koillis/pohjoisosan tietämillä JA Karibialla aivan eteläosassa oli uhkaavia myrskyjä kehkeytymässä eikähän niistä tiennyt, kuinka suuriksi ne kasvaisivat. Loistavaa. Etenkin kun laivamme ei ollut mikään jättiristeilijä, vaan karvan alle 500 matkustajan pienempi laiva. Eipä kai sitä tuossa tilanteessa juuri muuta voi, kuin jättää sääennusteet niikseen ja luottaa merenkulkijoiden ammattilaisiin. Eiväthän he meitä hurrikaanin silmään lähtisi viemään? Varmasti ei, kunhan olisi aikaa reagoida mahdollisiin myrskyjen muutoksiin riittävän ajoissa. Jaiks. Mutta huolet sivuun ja eikun matkaan! Juuri tällä laivalla olimme muuten olleet kerran aiemminkin muutama vuosi sitten. Ja ihan yhtä ihana se oli vieläkin. 

Seven Seas Navigator, pool deck

Tervetulotoivotukset hytissä olivat kohdallaan
Risteilyn alkua juhlistettiin varaamalla pöydän samaksi illaksi Prime 7 -ravintolasta, joka on laivan ainoa ravintola, mihin täytyy tehdä pöytävaraus. Alla esimerkki Prime 7 -herkuista:

Tuna Avocado tower alkupalana, namskis!
Yhdenlainen ylläri odotti meitä jo ensimmäisenä iltana ovellamme, kun oveemme oli kiinnitetty kirjekuori, josta löytyi illalliskutsu HR managerilta. Onneksi se ei ollut ihan samaksi illaksi, joten vastasimme 'kyllä' tähän kutsuun. Seuraavana iltana istuimmekin jo sitten HR managerin pöydässä yhdessä norjalais- ja sveitsiläispariskunnan kanssa. Meitä oli taidettu kutsua koolle sellainen EU-pöytä. Ihan hauska ilta. 


Ensimmäinen stoppimme oli Caymansaarilla yhden meripäivän jälkeen. Vinkeitä yltyvistä tuulista saatiin melkeinpä heti, kun olimme ohittaneet Kuuban länsipuolelta ja siirryimme Meksikonlahdelta Karibian puolelle. Ja sitä kivaa keikuntaa piisasikin Caymanille saakka. Parvekkeella istuessa merenkäynti oli ihan ok, kun näki horisontin ja siten pystyi ennakoimaan hiukan laivan liikkeitä, mutta eri toista se oli sisätiloissa, kun laivan keikunta oli ihan sattumanvaraista. 

Tässä vaiheessa näimme ekan kerran myös delfiinejä, ne tulivat niin ihanasti porukalla ilakoimaan villeihin aaltoihin ja erityisen hienonnäköistä oli, kun laiva pärski vettä kyljistään ja auringonvalossa siihen vesitihkuun muodostui sateenkaari, johon nämä delfiinit sitten ponnailivat - ai että, siinäpä vasta näky, joka valitettavasti on vain mun ja miehen verkkokalvoilla. Kameraa kun en ehtinyt tuohon hätään hakea. 

Myrskyä kohti...!
Maanantai 19.6. Georgetown, Caymansaaret
No Caymanille saavuttiin ajoissa messevästä merenkäynnistä huolimatta ja onneksi olo oli ihan ok. Ehkäpä jopa sen merenkäynnin takia tuli vähän tuuria matkaan ja mekin saimme liput maissa tapahtuvalle retkelle "Cultural Express". Kohdesatamissa järjestettiin siis useampia retkiä, mitkä kuului risteilyn hintaan. Osa retkistä saattoi mennä täyteen ja niinpä meilläkään ei aluksi ollut mitään retkeä buukattuna Caymanille. Olisiko ollut joku niin meripahoinvointinen, että joutui perumaan lähtönsä ja meille liikeni liput tälle kiertueelle, ehkä. Joka tapauksessa mekin pääsimme tutustumaan Caymanilla upeaan Queen Elisabeth II:n kasvitieteelliseen puutarhaan ja kansallishistorialliseen Pedro St. Jamesin linnaan.


Caymanin jälkeen oli tiedossa taas yksi meripäivä ennen kuin saapuisimme Kolumbian Santa Martaan. Edellisillan merenkäynti olikin silkkaa lastenleikkiä verrattuna siihen, millaiseen myräkkään olimme matkalla. Taisi olla niin säpäkkää meininkiä laivalla, että siitä menosta ei liiemmälti tullut kuvia oteltua, mutta tarinoiden mukaan olimme olleet kolmen myrskyn keskiössä taikka osuneet hurrikaanin häntään... Laiva keinahteli ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen ja sitten kolmanteen tömps - ja sama uudestaan satunnaisessa järjestyksessä, oli siinä pitelemistä. Pikkusen kivikkoisen kyydin vuoksi saavuimme Santa Martaankin 1,5 h myöhässä aikataulusta. Kuitenkin hengissä ja terveenä, joten sikäli ok :)

Keskiviikko 21.6. Santa Marta, Kolumbia
Santa Martaan meillä oli jo valmiiksi buukattuna 4-tuntinen retki maihin "Quebrada Valencia Ecological Expedition". Siellä oli tarkoitus tarpoa sademetsän läpi vesiputouksille ja matkalla saisi mahdollisesti nähdä papukaijoja, tapiireja ja asuipa siellä matkan varrella jotain alkuperäisintiaanikansaakin. 


Retkellä käytiin ja illalla päästiin laivan ihanaan Compass Rose -ravintolaan illalliselle. Mulle valikoitui tällä kertaa annoksiksi Executive Chef's daily specialeista:

Chicken Consommé Sarah Bernhardt 
Risotto with Artichoke
Candied Pecan-Crusted Chicken Breast


Huh, näistä kyllä sai energiaa kattamaan sademetsäretken kulutusta ja varmaan enemmänkin :D


Torstai 22.6. Cartagena, Kolumbia
Santa Martan jälkeen ei ollut meripäivää välissä ollenkaan, kun jo saavuimme seuraavaan satamaan Cartagenaan. Sinne meillä oli buukattuna hyvin omien mieltymysten mukaan varioitavissa oleva Hop-On Hop-Off Tour. Mukavasti bussiajelun päätteeksi retkeen kuului vielä kävelyretki vanhaan kaupunkiin. Oli tosi kiva ja Cartagenaan olisi kiva päästä uudemman kerran tutustumaan vähän tarkemminkin. 


Perjantai 23.6. Panaman kanava
Cartagenan jälkeen olikin vuorossa varmaan kaikkien risteilyllä olijoiden odotetuin vaihe: siirtyminen Panaman kanavan kautta Tyynenmeren puolelle. Aamu oli varhainen, koska kanavaan saapuminen olisi arviolta n. klo 6.30. Silloin piti tietysti olla kannella keulassa katsomassa, että miten se koko homma oikein toimii. Arviolta kanavan ohittaminen kestäisi 8-10 h ja siinä se juhannusperjantai sitten vierähti Panaman kanavassa lilluessa. Ensin mentiin Gatúnin sulkuporttien (4 kpl) läpi, minkä seurauksena päädyttiin 26 m merenpintaa korkeammalle Gatúnin tekojärvelle, kunnes sitten toisessa päässä laskeuduttiin kaksien sulkuporttien, Pedro Miguelin ja Mirafloresin, kautta Tyynenmeren puolelle. Oli kyllä jännä päivä ja kamerat kävivät ahkeraan, sekä järkkäri että kännykkä :) 

Lähestytään ensimmäisiä sulkuportteja

Panamalainen kommentaattori Antonio Grenald kertoi faktoja Panaman
kanavasta ja sen historiasta  päivän mittaan.

Kahdensuuntaista liikennettä

Porukka kokoontui etukannelle ihmettelemään kanavaan liukumista

Bongattiin papukaijoja lentelemästä

Here we go!

Sulkuportit kiinni

Sähköveturit, ns. muulit, vetävät laivaamme

Lillumista "kanavassa" - tässä taidetaan olla ehkäpä Gatúnin tekojärvellä

Välillä ehti poolille aperol spritzille

Loppupää ja Tyynimeri häämöttää

Kanavasta ulos tultuamme bongasimme tämän kaverin uiskentelemasta vedessä, jaiks! 
Jahka suoriuduimme kanavasta kunnialla ulos, sai jokainen matkustaja hyttiinsä myös kunniakirjan, että on ollut kyytiläisenä kanavan läpi :)



- - - - - -
Panaman kanavan jälkeen oli jälleen tiedossa meripäivä ennen seuraavaa satamaa Puntarenasta Costa Ricassa. Laivalla oli oma punttisali, jonne päädyimme aina sopivissa väleissä kuluttamaan aikaa. Siellä oli juoksumattoa, crosstrainereita ja kuntopyöriäkin. Tietty kaikkia muitakin salivehkeitä oli hyvät määrät: puntteja ja eri laitteita + erillinen jumppasali, jossa järjestettiin myös ohjattuja tunteja. Salilla oli ihan hyödyllistä käydä edes hiukkasen taistelemassa vastaan kaikkea sitä herkuttelua, mitä laivalla oli tarjolla...


Juoksumatolla

Kannella oli myös minigolf-rata, jota ei kylläkään tullut testattua
Yksi suosituimmista ajanvietteistä oli myös eri merenelävien bongailu joko omalta parvekkeelta tai laivan kansilta. Ihan jees olisi nähdä delfiinejä tms.


Delfiinejä oli kuulemma nähty takakannelta. Siellä piti sitten käydä kokeilemassa onneaan.

Usein illan tullen oli ihania valoja ja värejä

Sunnuntai 25.6. Puntarenas, Costa Rica
Panaman kanavan jälkeen oli siis yksi meripäivä ja rentoilua laivalla vaan, kunnes sunnuntaina 25.6. saavuimme ensimmäiseen Tyynenmeren puoleiseen satamaan, Costa Rican Puntarenasiin. Aamupäivän puolella vähän ennen kymppiä alkoi maaretkemme "National Park, Pura Vida Gardens & Crocs!". Jännittävää oli lähteä tutustumaan uuteen maahan ja nähdä, mitä valokuvausmahdollisuuksia upeiksi kuvaillut puutarhat ja luonnonpuistot tarjoaisivat puhumattakaan krokotiileistä. Olin ostanut tälle reissulle parikin uutta objektiivia järjestelmäkameraani, joten odotuksia oli latailtu myös sille saralle. Onneksi ne odotukset täyttyivät kiitettävästi ja onnea kun oli matkassa, niin sainpa ikuistettua mm. sellaisen harvinaisen näyn kuin kolibrin istuskelemassa tovin puun oksalla (alla). Ja ne upeat puutarhat ja krokotiilit, wau.



Maanantai 26.6. San Juan del Sur, Nicaragua
Costa Rican jälkeen liikuttiinkin joka aamu uuteen satamaan parin seuraavan päivän ajan. Eli heti seuraavana aamuna ilman meripäivää oli edessä Nicaragua ja siellä retki "Amayo Hacienda Experience & Lake Nicaragua". Ja taas mentiin tutustumaan uuteen maahan. Tiedossa oli tulivuoria ja karjatilaan tutustumista Nicaraguajärven kuppeessa. Itse järvikin oli mielenkiintoinen tuttavuus. Se on yksi maailman suurimmista järvistä ja muistona entisestä meriyhteydestä siinä elää joitain suolaisen veden kaloja kuten esim. joku pieni hailaji ja miekkakala.

Näkymä karjatilan pihan uima-altaalta tulivuorten suuntaan

Taas tarjoiltiin värejä, valoja ja varjoja taivaalla, kun hyvästelimme Nicaraguan.
Sen verran synkältä alkoi näyttämään, että oli hyvä aika sanoa heippa :)
Tiistai 27.6. Puerto Quetzal, Guatemala
Keski-Amerikan koluaminen jatkui Guatemalan merkeissä. Tämä oli toinen visiittimme maahan - edelliskerta oli 2,5 vuoden takaiselta risteilyltämme, jolloin visiteerasimme itärannikon kautta Quiriguán maya-rauniolla. Tällä kertaa meidän retki maissa oli nimeltään "Auto Safari Chapin", eli retki kohdistui eläintieteelliseen puistoon, jossa ajeltiin ensin bussilla lenkki katsellen mm. virtahepoja ja leijonia, minkä jälkeen tehtiin vielä pieni kävelylenkki ihmetellen jotain meille vähän erikoisempia lajeja kuten hämähäkkiapinoita ja vaikka valkoisia pelikaaneja. Ihan kiva reissu ja aikalailla eri toista kuin maya-rauniovisiitti.


- - - - - -
Laivalle päästyämme piti ottaa rennosti ja tietty mun piti päästä parvekkeelle mereneläviä bongaileen jälleen. Nyt ei bongattu niin kivoja juttuja, kun Tyynimeri oli tosi roskainen välillä (onneksi vain välillä...):


Ja välillä seilasi "lintulautta" vastaan:


Tunnetusti valokuvaajan homma on vähän sellaista, että täytyy jaksaa väijyä kuvausvehkeet valmiina, että saisi upeita kuvia ja v.i.h.d.o.i.n. ponnistelut palkittiin Guatemalan ja Meksikon Acapulcon välisenä meripäivänä. Look at these:


Luulin kuvaavani tätä etualalla olevaa delfiiniä, mutta oikeaan yläkulmaankin tallentui 3 delfiinin ryhmä hyppimässä <3



Eikö ollut ihania delfiinejä? Pistivät kunnon show'n pystyyn ja nauttivat tyynestä Tyynestämerestä täysin rinnoin. Löytyipä muutamia merikilpikonniakin, joista tässä yksi:


Mutta sitten, mikäs tää on tuossa alhaalla olevassa kuvassa? Vois olla kilpikonnan kuori, mutta mikä ihme on tuo lieri tuossa laidalla? Tuskin kenelläkään on tällaista hellehattuakaan :D Vai mitä?



Torstai 29.6. Acapulco, Meksiko
Vihdoin vuorossa oli Acapulco, jonka itse muistan 80-luvun tv-sarjasta, Dynastiasta. Dynastian väki aina lenteli Acapulcoon lomailemaan ja se vasta oli hieno lomapaikka, hehh. Tällä risteilyllä oli kyllä toinen toistaan kiinnostavampia kohteita, joita oikein odotti näkevänsä. Acapulcossa lähdimme retkelle nimeltä "Historical, Traditional & Picturesque Acapulco". Tietty valokuvia piti päästä ottamaan, nähdä siis merkityksellisimpiä paikkoja ja uimahyppyshow (kallioilta), joka vaikutti olevan yksi Acapulcon kuuluisimmista nähtävyyksistä (Cliff Divers show). Osoittautuihan se Acapulco aivan yhtä hienoksi, kuin mitä odotukset olivat - tännekin pitäisi päästä joku kerta uudestaan, kyllä.



Lauantai 1.7. Cabo San Lucas, Meksiko
Acapulcon jälkeen oli jälleen yksi meripäivä ennen kuin saavuimme toiseen Meksikon satamaan, Cabo San Lucasiin, joka oli ensimmäinen stoppi, johon emme olleet saaneet mitään retkeä - edes ex tempore. Toiveissa oli ollut Land's End -botskiajelu Cabon näkymien kera, mutta nyt saimme itse järjestää retkemme. Tuo Land's End -veneretki oli helposti toteutettavissa omin voiminkin, toki silloin vaan joutui itse kustantamaan reissun, kun taas laivayhtiön järjestämä olisi kuulunut hintaan. No ei ollut kyse kuin 10 dollarista, joten ei paha. Oikeastaan oikein hyvä ja ihana päivä vietettiinkin Cabo San Lucasissa. Taas voi todeta, että helposti voisi tulla takaisin tännekin!

Kalifornian niemimaan eteläkärki, Land's End, jossa Cortésinmeri ja Tyynimeri kohtaavat

Cabo San Lucasin jälkeen olikin sitten pisin rupeama meripäiviä ennen kuin saavuttaisiin seuraavaan satamaan. Näihin meripäiviin osui mukavaa ohjelmaa ja jenkkien itsenäisyyspäiväkin. Joka ilta muutenkin oli ohjelmaa klo 21.30, mutta ihan jokainen komedianumero ei oikein jaksanut inspiroida, kun taas musiikki/musikaalityyppisiä esityksiä oli kiva käydä katsomassa.

Elyse Branch tähdittämässä Whitney Houston Tribute Show'ta (huippu!):


Upea auringonlasku


Sininen hetki

The Great American Song Factory -musikaali:






Illallisherkuttelua:

Surf & Turf
Caramel Popcorn Sundae


Mereneläväbongausta ja pyykkipäivää :)


Cabon jälkeen oli selkeä käännekohta lämpötiloissa. Iltaisin alkoi olla viileämpää ja merivesikin viileni n. 10 astetta +19 asteeseen. Sehän tiesi onnistumista valaiden bongauksessa! Istuessani omalla parvekkeella spottasin aivan odottamatta miekkavalaiden eviä ja sainpa napsattua niistä hät'hätää muutaman heikkolaatuisen kuvankin (olivat liian kaukana saadakseni parempaa laatua kuviin...). Joka tapauksessa: Valaiden bongaus - check!



Meripäivät kulkivat ohi ihan mukavan leppoisasti näissä merkeissä ja pian alkoi häämöttää San Franciscoon saapuminen. Meillähän oli ihan aluksi ajatus tehdä risteily toisin päin: San Franciscosta Miamiin, mutta se ehti myydä loppuun ja niin me olimme sitten tällä edeltävällä, hiukan pidemmällä risteilyllä toiseen suuntaan.

Keskiviikko 5.7. San Francisco, USA
Frisco-aamu oli myös aika varhainen, koska pitihän sitä olla ikuistamassa Golden Gate Bridgen alta seilaamista. Alun perin mietimme, että olisimme varanneet Alcatrazin ja Sausaliton reissun maaretkeksemme, mutta se näytti olevan loppuunmyyty (osoittautui, että se oli peruttu), joten päädyimme "Views of San Francisco" -tourille. Tällaiset kiertoajelut ovat kyllä hyviä näin lyhkäisille visiiteille, niin tulee nähtyä paikkaa kuitenkin aika laajasti. Ihastuin ikihyviksi San Franciscoon <3

"If you come to San Francisco, 
be sure to wear some flowers in your hair..."


- - - - - -  
Matkalle lähtiessä olimme saaneet infoa, että facebookiin oli perustettu ryhmä RSSC Social Club, jonne matkustajien toivottiin lisäävän kuvia. No mullahan niitä kuvia tuli otettua ja siten myös jaettua muiden katseltavaksi tuonne ryhmään. Loppumatkasta alkoi selvitä, että kyseessä oli myös jonkinmoinen kisa kuvien kesken, johon minäkin lisäämällä niitä kuvia osallistuin. Nooh, vielä oli tiedossa yksi meripäivä Friscon jälkeen ja sinne oli päivitetty yhdeksi ohjelmanumeroksi "Social Media Awards Ceremony", johon minutkin sitten kutsuttiin. Ja mikä yllätys, minut oli valikoitu joksikin Social Media Grand Prize Award Winneriksi! Tämä oli todellinen yllätys, koska en ollut kuitenkaan osallistunut yhteenkään SoMe -"koulutukseen", joita niitäkin järjestettiin laivalla silloin tällöin. Kuvat vissiin puhuivat puolestaan. Kiva tunne saada ensimmäinen, vaikkakin tällainen epävirallinen pikkutunnustus kuvistaan :D (Juu ja palkinnoksi tuli Regent Rewards -pisteitä 20kpl. Ne sai vaihtaa risteilyn loppupuolella esim. Regentin termosmukiin tai rantakassiin - Yes :) 


Perjantai 7.7. Astoria, USA
Olihan yllätys, kun perehdyimme tarkemmin seuraavaan satamaamme, Astoriaan ja selvisi, että vajaa vuosisata sitten erityisesti suomalaisia oli tullut tänne ja he toimivat pääasiassa kalastajia. Mikä hauskinta, meidän retkemme "Seaside, Cannon Beach & Shopping" tuli vetämään opas, jolla oli suomalaiset sukujuuret. Tämä Helen jutteli meille sujuvasti suomea ja kun kysyin hänen sukunimeään, niin se oli Pitkänen :) Tosi kiva yhteensattuma! Itse retki oli vähän hassusti suoraan Astoriasta ulos, eli meidän kokemukset Astoriasta jäivät vähäisiksi, mutta lähialueetkin olivat oikeinkin näkemisen arvoiset.


Lauantai 8.7. Victoria, B.K., Kanada
Viimeinen satama ennen risteilyn päättymistä Vancouverissa oli vielä edessä: kaunis Victoria Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Victoriaankin olimme buukannet yleisen kiertoajelun ja siihen kuului tutustuminen myös Craigdarrochin linnaan. Mahtipontinen oli tuo linna ja se on toiminut kuulemma näyttämönä myös elokuville (esim. Pikkunaisia). Victorian maisemat olivat hulppeat muutenkin ja oppaamme huvitti meitä kyselemällä, että tiedämmekö mistä lyhenne B.C. tulee. Bring Cash, valotti oppaamme hahh.


- - - - - -
Oijoi, kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin suunnattiin kohti viimeistä satamaa haikein mielin. Victorian jälkeen bongattiin laivalla ollessamme vielä lisää valaita, saatiin ihastella täyskuuta, joka niin komeana mollotti taivaalla mahtavien vuoristomaisemien ympäröidessä. Vancouverin ja Victorian välillä käy myös ahkera vesitasoliikenne - taisivat järjestää kyytejä Victoriaan nimenomaan valasbongailureissuja varten.






Sunnuntai 9.7. Vancouver, B.K., Kanada
Ja se on siinä, 22 yötä Seven Seas Navigatorin kyydissä. Aamiainen vielä syötiin laivalla viimeisen kerran tällä haavaa ja sen jälkeen piti poistua laivasta. Yhdeksi yöksi oli tarkoitus jäädä Vancouveriin ja kehittää jotain sopivan avartavaa tekemistä tälle yhdelle päiville, että ripaus Vancouveriakin saataisiin kotimatkalle.

Barclay -hotellimme sijaitsi ihan kävelyetäisyydellä satamasta, mutta matkatavaroiden kanssa oli kätevämpää kuitenkin hurauttaa taksilla. Sisäänkirjautumisen jälkeen lähdimme kuluttamaan aikaan lähistölle ja kävelimme rantaa pitkin Stanley Parkia kohti. Viihtyisä on kyllä tämä Vancouverin satama-alue ja rantaraitti aina Stanley Parkiin asti.





Terkkuja Vancouverista!

Seuraavalle päivälle ajattelimme ottaa hyväksi todetun Hop-On Hop-Off tourin. Sellaisilla oli todistetusti tullut nähtyä aika kattavasti milloin mikäkin tutkailtavana ollut kaupunki.


Stanley Park Rose Garden

Sisäänkäynti Stanley Parkissa toteemipaaluja katsomaan

Elek Imredyn pronssinen patsas Girl in a Wetsuit

Vehreää katukuvaa Vancouverissa

Chinatown


Lions Gate Bridge
- - - - - -
Aika kuluu nopeaa etenkin tällaisissa turistihommissa ja eipä aikaakaan kun meidän piti jo olla lähdössä lentokentälle. Kaikki meni sujuvasti, paitsi että ei saatu vierekkäisiä istumapaikkoja tuolle 10h lennolle Müncheniin. Ei siitä isompaa murhetta kehkeytynyt, vaan niin kuin paluumatkat yleensä, lennähdimme melko rivakasti perille tasaisella kyydillä nämäkin legit.



Aikamoinen turnee, vai mitä. Meiltä on kysytty jonkun verran, että tuntuiko pitkältä tuo reissumme. No olihan se pitkä, mutta ei se ollut pitkä, eli aina yhtä innolla uusia paikkoja lähdimme tutkailemaan eikä raja tullut vielä vastaan. Nyt fiilis on, ettei varmaan kovin paljon pidemmäksi aikaa lähtisi tuollaiselle risteilylle. Kuten laivayhtiömme järjestää World Tour -risteilyjä, jotka on n. 140 yötä laivalla. Se nyt ainakin tuntuu liian pitkältä. Risteileminen on sinänsä kyllä kiva tapa matkustaa. Eräs rouva San Diegosta sanoi risteilevänsä ensimmäistä kertaa ja olevansa saman tein koukussa. Mahtavinta risteilemisessä kuulemma oli, että hieno hotelli ja ravintolat seuraavat häntä ja hän näkee useita ja upeita satamia samalla. Samaa mieltä :)

Mutta tässä oli matkustelua vähäksi aikaa ja seuraavaksi relaillaan kotimaisemissa nautiskellaan Suomen kesästä. Täytyy palailla noihin kaupunkikohtaisiin kertomuksiin piakkoin, niin eivät vallan unohdu. Harmaasta kelistä huolimatta mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille :) xx

- ja onnittelut jos jaksoit lukea loppuun saakka! :D