sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vaihtelevaa viikonlopun viettoa

Perjantaina menin suunnitellun mukaisesti töihin sitä kuuluisaa opinnäytettäni edistämään ja viihdyin vallan pitkään; ihan viiteen saakka! Kylläpä se siitä kirjoitteluhommatkin alkaa rullata. Pe-illaksi olimme varanneet liput Aleksanterin teatteriin Irwiniä katsomaan (http://www.aleksanterinteatteri.fi/esitys/121253). Pääosissa oli oululainen Mika Räinä itse Irwininä (hyvä!), Miia Nuutila (mm. äitinä ja vaimona) ja ihana Jussi Lampi Vexi Salmena. Kivan tarinan esittivät, hieman surullinen loppu, mutta niinhän se olikin...


Irwin, ikuinen kapinallinen

Aleksanterin teatterin hulppeat puitteet

Töistä tullessani perjantaina olin kiireissäni unohtanut, että mullehan tuli saapumisilmoitus siitä Austfjordin -sadetakista, minkä tilasin Stormbergiltä (aiempi blogipostaus: http://ninskitin.blogspot.fi/2014/08/sateet-saapuivat-ja-karman-laki.html) ja niinpä kipaisin lauantaina ensi töikseni lähi-Siwaan pakettia hakemaan. Tässä se nyt on koko komeudessaan (ihana, ihana, ihana!):

Vanha sadetakki roskiin nyt (korjattu jo ilmastointiteipillä ja vetskari rikki), koska tämä uusi sopii kuin nakutettu!

Mieheni oli bongannut jostain RootsEspa -häppeningin, joka alkoi jo aamupäivän puolella lauantaina Espan lavalla. Sehän me tietty otimme suunnaksi ja rullailimme sinne kuuntelemaan juurimusiikkia. Freukkarit aloitti show'n ja heidän esityksen jälkeen jatkoimmekin jo matkaamme.

Freukkarit ensiesiintyjinä RootsEspassa

Kaunis kannel Espan lavan katolla

Musiikkiesitysten päälle kurvattiin Lidlin kautta kotiin pastan tekoon. Illalla kun oli edessä kova koitos Midnight Runin (http://www.midnattsloppet.com/fi/tapahtumat/midnight-run-helsinki/) merkeissä ja energiaa piti saada tankattua. Lautaselle valmistuikin aika herkullinen kana-aurajuusto-ananaspasta ja parmesan-murut päälle tietty, voi voi kun oisin hokannut ottaa kuvan siitä herkusta, oli kyllä hyvää ja ajoi energiatarveasian vallan mainiosti. No juu, mutta niin kuin aiemmin jo tuossa jännittelin (http://ninskitin.blogspot.fi/2014/08/midnight-run-fiiliksen-nostatusta.html), niin allekirjoittaneelle kympin lenkki tuntui kyllä aika mahdottomalta ja mahdolliseltakin toisaalta, että vähän epävarmoin mielin sai lähteä jolkottelemaan. Kuten aina ennenkin, fiilis oli korkealla ja on se vaan niin kiva juosta siellä porukassa, kuunnella reippaita musiikkiesityksiä matkan varrella; oli orkesteria, sambatyttöjä tanssimassa ja erilaisia DJ:täkin. Hauskaa! Suosittelen osallistumaan, on kyllä niin mukava tapahtuma hyvän asian merkeissä vielä. Ei tartte jaksaa juostakaan koko matkaa, hyvin siellä jengi nytkin käppäili välillä jos siltä tuntui. Minä kuitenkin jaksoin juosta koko matkan! Mutta kuten tuossa aiemmassa postauksessani uumoilin, niin aika huonontui jälleen himppasen edellisvuodesta: tän vuoden tulos oli 1.13.13, kun edellisvuonna oli puoli minuuttia parempi. No mutta erittäin tyytyväinen olen siihen, että kaikesta epäuskosta huolimatta koko matka taittui juosten ja jaksoin vielä hyvin kotiinkin saakka. Ainoastaan tänään (juoksua seuraavana päivänä) kantapää on jossain ihme kiputilassa ja olen joutunut nappaamaan pari buranaakin...  


Ennen-midnight-runia-selfie (jälkeen-selfie jäi ottamatta, kun känny meni ihme jumiin: näytöllä lumisadetta still-kuvana...)

Alkoholiton Bavaria (150 ml) matkaan Midnight Runin juosseille tapahtuman jälkeen. Pistetään odottamaan vaikka tipatonta :) 

Kesällä istuksimme jonkin kerran lähi-Radisson Blun terassilla ja sielä tuli bongattua matkaan tuollainen 2 yhden hinnalla tarjous Radissonin aamiaiselle. Voisko parempaa aamua tälle aamiaiselle olla, kuin Midnight Runin jälkeinen aamu? No eipä juuri, etenkin kun kuponki oli voimassa enää tänä kyseisenä sunnuntaina :) Ah, ihania uunituoreita croissantteja brien kera, jyväsämpylää täältäkin kaikkien tuoreiden tomaattien ja kurkkujen kera, teetä, kahvia ja jopa verigreippimehua, iso NAMM! Aika hauska oli vielä se, että satuin törmäämään vanhaan kolleegaani aamiaisella. Hän vaimonsa kera olivat olleet juhlimassa häitä edellisenä iltana ja olivat varanneet sitten hotellihuoneen, jotta saisivat palautua rauhassa juhlista (isovanhempien hoitaessa lapsia). Hauskaa, siitäkin on vuosia, kun viimeksi olimme nähneet.


Aamiaisen - tai ehkä se meillä oli jo melkein brunssi - jälkeen oli hyvä tulla hiukka köllöttelemään ja lepuuttamaan Midnight Runissa kipeytynyttä kantapäätä leffan merkeissä. Täytyy kyllä tunnustaa, että leffa taisi mennä allekirjoittaneelta suurimmaksi osin ohitse silmien lupsatessa kiinni ;)

Varsinainen tapahtumabongarimieheni oli jo katsastanut seuraavan musiikkiesityksen, jota voisimme pistäytyä katsomaan. Minullahan alkoi jo olla kuitenkin hiukkasen nälkä, kun aamiaisesta alkoi olla kulunut jo jotain 4 tuntia. Niinpä piti tämä ruokailuasia hoitaa jotenkin ennen mitään musiikkeja. Yllätyksekseni sain puhuttua mieheni ympäri, että mennään testaamaan Burger King :) Lounaskattaukseemme kuului Steakhouse-ateria: burgeri (pääosin mulle), ranskikset (pääosin miehelleni) ja juoma. Lisäksi sundae+kahvi miehelleni. Niillä sitä sopi lähtä musiikkia kuuntelemaan kesän viimeisenä päivänä (oli laulajankin spiikkaus aloittaessa keikkaansa). 

Taste is King, truly!

Kahvikin oliki kuulemma ihan King-makuista

Tervetulotoivotukset Koffin puistoon kuuntelemaan Hoippu-orkesteria

Väkeä alkoi jo kerääntyä paikalle

Hoippu orkesteri
Hoippu orkesterin keikka Koffin puistossa

Illan päätökseksi suunnistettiin vielä Puolarmaariin, jonne afgaani-ihmiset olivat kerääntyneet agilityä harrastamaan afgaaneidensa kanssa. Ystäväni Anne, joka lomaili Kossilla ja kenen affea kävin viikko sitten kylvettämässä, oli halunnut ostaa mullekin pienet tuliaiset Kreikasta kiitokseksi, kun vaivauduin kylvetyspuuhiin, niin näitä tuliaisia sitten menimme hakemaan. Oli ihania oliiveita, oliiviöljyä ja oliivisaippuaakin, kyllä nyt kelpaa :) Afgaaniagility on kyllä niin huippuviihdyttävää, kun afgaaneilla on välillä ihan omat kuviot. Alla kuva kuitenkin onnistuneesta esteestä, eli Thelman taidonnäyte aidalta:


Hieno ylitys aidasta Thelmalta
Näin saatiin tämäkin viikko pakettiin ja siitä sitten vaan katse seuraavan viikon puhteisiin :)

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Onnistunut Ekbergin aamiainen ja Vero Modan avajaiset

Pari viikkoa taakse päin yritimme ystäväni kanssa Ekbergin ihanalle aamiaiselle, mutta olimmepa sitten niin viimeisillä kellonlyömillä perillä, että eihän aamiaista ollut enää tarjolla. Mur. Olihan vaikeaa löytää korvaavaa kattausta - kellokin tosiaan alkoi olla jo siinä main, että kaikki paikat alkoivat valmistella jo lounasta (10.30). Niin piti ottaa eilen uusi yritys ja vihdoin se onnistuikin! Ai että niitä ihania jyväsämpylöitä kurkkujen ja tomaattien kera, croissantteja briejuustolla ja viinirypäleillä. Hyvin täyttävä aloitus aamulle ja koko päivälle! Matkalla Ekbergille näin vielä hassunhauskoja pyöränpenkin päällisiä Sisustusliike Dayn ikkunassa. Tuli tunne, että mun Jopottini tarvitsee tuollaisen! <3

https://www.facebook.com/pages/DaySisustusliike/403338175154?fref=photo

http://dayshop.fi/

Ekberg, Ekberg ja herkkuaamiainen :)

Söpöt bikecapit <3

Aamiaisen jälkeen ystäväni lähti omiin puuhiin, mm. melkein leffamaratonille (parikin leffaa putkeen) ja minä istua nököttämään työpöydän ääreen ja ihmettelemään graduani. Siinä jotain viestiä vaihdeltiin "ohjaajani" kanssa, joka muuten sattuu olemaan entinen kolleegani ja jolla on kyllä sana ja tsemppi hallussa. Ihanaa, kun joku osaa noin kannustaa, juurikin sillä hetkellä kun se eniten on tarpeen. Tuo ohjaaja oli sen vuoksi sitaateissa, että oma ohjaajanihan on tietty yliopistolla ja kun olen tällainen N. vuoden opiskelija, niin vähän vähemmän on ohjausta tarjolla... Itse työ ei hirveästi edennyt, mutta suunnittelu kyllä. Sillä tuumin päätinpä mennä perjantaina ihan toimistolle saakka edistämään tätä tekstintynkääni. Peukkuja peukkuja, niitä kaivataan edelleen.

Illan suussa klo 18 ohjelmassa oli vielä Kampin keskuksessa Vero Modan (ja Jack & Jonesin) uuden liikkeen avajaiset, jotka bongasin Trendi -lehdestä. Täällä siis oli uusintakohtaaminen ystäväni ja vielä toisenkin ystävän kanssa. Matkalla Kamppiin näin ihanan sateenkaaren, jolla oli vielä himmeä sivusateenkaarikin. Kaunis tuolla keskellä kaupunkia :)


Sen kun olisi vielä tajunnut, että avajaisten jonoon kannattaa tulla aikaisin! Populaa oli liikkeellä todella paljon ja jono mutkitteli kauppakeskuksen reunoja ja rullaportaita tosi pitkästi. Verzun henkilökunta oli kuitenkin säpäkkänä jo ennen klo 18:ta tarkistamassa jonottajien nimiä ja leimaamassa käsiä, että kellon lyödessä kuusi porukka pääsi kuhisemaan kauppaan tuoreeltaan, eikä tarkistusruljanssi vienyt siinä sitten enää aikaa. Tarjolla oli kuohujuomaa, olutta, poppareita ja jopa irtokarkkeja; niitä sai kahmia mielensä mukaan paperipusseihin. Sihijuomat yhdessä väentungoksen kanssa aiheutti sellaisen kuumuuden, että omat ostosskannailut tuli tehtyä aika pikaisesti ja ulkona avajaisista olimme varmaan jo max. 45 min jälkeen. Napakan tuntuinen Vero Moda -kassi tuli "kaupan päälle" ja sieltä löytyi jotain kesän värisiä kynsilakkaa, huulikiiltoa. Parasta oli tuo kassi, sillä on hyvä kantaa vichyä Lidlistä :)


Avajaisten jälkeen pohdimme porukalla, että saattaa hiukkasen hiukoa jo tässä vaiheessa iltaa - pitkälle se Ekbergin aamiainen kantoikin! Okei, no söin omenan iltapäivällä ennen avajaisia :) Ja niinpä suuntasimme kamujeni kehumaan Burger Kingiin. Minäkin, joka nyt aika likellä pystyn harva se päivä kulkemaan, niin en ollut näitä koskaan vielä maistanutkaan. Ehdottelin kyllä Hesen pikaburgeria jo ennen Verzun avajaisia, mutta parempi oli kyllä mennä avajaisjonon päähän jo siinä vaiheessa. Ja olihan avajaisissa niitä pieniä tarjoiluja, niin ei päässyt tuupertumaan nälissään kesken ostosten ;) Burger Kingin hamppari oli maineensa veroinen - tosin hiukka suuri tuohon vaiheeseen iltaa. Oi mikä bulleriiniolo tuli siitä hehh!

Tässä muuten linkki vielä ystäväni postaukseen eilisestä, enjoy :) http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2014/08/aamupala-cafe-ekbergilla-ja-tenalahetys.html

Tämä kirjoitus tuli tehtyä mukavassa rumpujen paukkeessa: lähipuistossa oli jo Sherryn kanssa aamulenkkiä tehdessä tuttu setä, joka aina jollain puukalikoilla rummuttelee roskiksen kantta. Kuka tietää, mikä puisto? :) Herralla on kyllä rytmi veressä ja hän tuo hymyn huulille työmatkailijoille, jotka kiirehtivät kuka minnekin työmailleen :)

tiistai 26. elokuuta 2014

Midnight run -fiiliksen nostatusta...

Sieltä se tulla puksuttaa; lauantaikin ajallaan ja silloin pitäisi olla tikissä vetäisemään 10 pitkää kilometriä ympäri Helsingin! Kääk ja puuh jo valmiiksi. Tosissaankin lenkit ei ole kovin kummoisilta tuntuneet tänä kuumana kesänä ja suuret on ennakkoluulot, että tuskin jaksan koko matkaa edes juosta! Periaatteessa tavoitteenani on ollut aina parantaa edellisvuoden tulosta, mutta luulenpa, että tälläkin kertaa vetäisen edellisvuotta hitaamman ajan. Eka vuonna (2012) mun aika oli muistaakseni 1.09 ja viime vuonna aika tippui johonkin 1.12. Tänä vuonna jos sitten 1.15 olisi, niin siihen kai pitäisi olla tyytyväinen?! Noh, voi olla että siitäkin joutuu tinkimään, mutta se näistä spekuloinneista - lauantainahan se aikaa selviää. Paita + tarvikekassi on haettu Forumin Stadiumista, nyt siis vain lauantaita odottelemaan... Pitäkää peukkuja!





maanantai 25. elokuuta 2014

Laatuaikaa ystävän kanssa ja HIMO - uniikki tapa liikkua ;)


Paha paha sadepäivä, joten edessä tehokas opintovapaapäivä? Ihan nollasaldolle ei jääty opintojen suhteen, mutta melkein... Hiljaa hyvä tulee.

Mutta muuta ihanaa olinkin sopinut tälle päivälle: kahvittelut ihanan ystävän kanssa. Klo 14 näimme Kampin keskuksessa ja siinähän vierähti jotain 2,5 tuntia, kun juttua piisasi laidasta laitaan. Edellisestä tapaamisestamme olikin jo vierähtänyt noin kuukausi. Ai että se tekeekin hyvää nähdä ystäviä kunnolla ajan kanssa <3

Illansuussa pääsin vielä aloittamaan uuden harrastuksen, tai no uusvanhan harrastuksen, tribal fusion -tanssin, joka on mitä parhainta harjoitusta niin työpöydän ääreen jähmettyneelle kropalle, kuin aivoillekin. Tanssi itsessään on aivan mahtava yhdistelmä mustalaistansseja, flamencoa ja katutanssityylejä, lockingia jne. Ihan huikean hienoa ja haastavaa - sitä kun joskus oppisikin kunnolla tanssimaan... Aloitan nyt tällä kerta viikkoon treenillä, pieni koreografian alku saatiin jo tänään tehtyä. Haastavaa todella! Mutta mukavaa :) Tunnit pidetään Lönkalla (28), aivan ihanissa uusissa HIMO Clubin (http://www.himoclub.fi/) tiloissa. Tanssisali oli dekoreerattu kukilla ja pyöripä siellä oikein kunnon diskopallovalotkin, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Katsokaas kuvat alta:





Ensi viikolla maanantaina jälleen tribalin pariin, tunnilla on vielä kuulemma tilaa, vink vink kiinnostuneet! Tässä muuten vielä linkki mun ihaileman Anna Artemenkovan tribal fusion taidonnäytteeseen. Näin hänen esiintyvän joitain vuosia sitten ja oli pakko heti ilmoittautua alkeisiin :)


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Blogin stailailua

Jotkut ehkä jo huomasivatkin muutamat uudet välilehdet, jotka lisäsin tänne viikonloppuna. Uusia alueita ovat siis matkailu ja valokuvaus -osiot, joihin ajattelin kootusti linkkailla esim. blogipostaukset edellä mainittuihin osa-alueisiin liittyen. Ovat sitten vähän helpommin löydettävissä ja tuleepahan vähän enemmän täytettäkin blogisivustolle. Valokuvapuolelle en tarkemmin miettinyt muuta kuin että voisin nostaa jotain mielestäni onnistuneita shotteja, mitä järkkärilläni olen onnistunut räpsäisemään (miksei kännylläkin) ja siitä kumpusi ajatus viikon kuvasta ja sinnepä laitoin jo ekan viikon kuvan katsasteltavaksi. Katsotaan nyt kuinka nuo välilehtisivut alkavat toimia vai pitääkö vielä muokata jotenkin. Ainakin koko blogin ilmeen haluaisin muokata jotenkin pirteämmäksi ja valoisammaksi, kun nämä syksyn tummuvat illat ovat jo itsessään ihan tarpeeksi tummia :) Katsotaan mitä tuleman pitää, se blogin yleisilmeen uusinta jäi nyt vielä toistaiseksi hiukan mietintämyssyyn.

Sunnuntaipyöräilyllä

Heräsin tänä aamuna orastavaan flunssan tunteeseen, kurkku karheena ja ääni möreänä, mutta onneksi ei ollut mikään kuumeinen vilutila päällä. Taisi olla liikaa perjantaina pieni terassilla istuminen ilman lämpölamppuja... Snif. Noh, teetä ja hunajaa (ja sympatiaa), niin joskopa  se tästä. Jotenkin päivällä tuntui silmätkin tosi raskailta ja lounaan jälkeen kokeilin ottaa pienet tirsat ja ne kyllä toikin hiukka paremman olon. Päätin sittenkin lähtä mieheni seuraksi pyörälenkille. Ajattelimme suunnata ihanaan Cafe Regattaan jälkkärikahveille, mutta hitsin pimpula, ei oltu ainoita, jotka olivat tehneet saman suunnitelman. Eipä auttanut kun tehdä uukkari ja palata rantaa pitkin Hietsun uimarannan kahvilaan, johon olikin hieman siedettävämpi jono. Hauskaa, että nyt kun on periaatteessa ollut kylmä viikko, niin siellä vaan beach volley oli vielä täysin hengissä! Tyypit siellä shortseissa pelailivat kuin olisi ollut kuumakin. Ehkä tämä orastava flunssa pisti mut hytisemään heidän shortseista, mutta täytyy myöntää että aika lämmin oli siinä terassilla kahvitella auringossa. Uimareitakin näkyi jokunen (iso hrrr!), mutta ranta muuten näytti olevan kanadanhanhien (tai valkoposki - kumpia ne nyt onkaan) asuttama. Mietin kyllä tuossa, että voisihan sitä itsekin tehdä niin että käy joka päivä kesästä alkaen uimassa, niin kai sitä itsekin tottuisi kylmään veteen ja siten pystyisi uimaan varmaan aika pitkään syksyyn. Ja oispa karaisevaa, tuskin tulisi näitä orastavia flunssiakaan! 

Regatan liian piiiiiitkä jono meille

Suunta siis hanhien asuttamalle Hietsun rannalle kahvilaan

Tämä pikkulokki toivoi saavansa meiltä murua rinnan alle

Näin komeasti pallo lensi yhteen tahtiin

Hietsusta hurautimme vielä Eiranrantaan ja hetkeksi pysähdyttiin siihenkin katselemaan meininkiä. Uimareita ei näkynyt, mutta lenkkeilijöitä ja muita nautiskelijoita sitäkin enemmän. Nyt toivoisin, että ensi viikko tulee tänne ennustetun kaltaisena ja kovin sateisena, niin munkin gradu etenisi tässä opintovapaalla suunnitellusti! Sorry vaan kaikki auringonpalvojat - itsekin! :) Hauskaa alkavaa viikkoa joka tapauksessa kaikille!  


Eiranrantaa tänä iltana

lauantai 23. elokuuta 2014

Kuivaa lenkkikeliä metsästämässä ja pitkäturkkisen afgaanin laittoa


Viime päivien ollessa niin reipassateisia, on tosissaan saanut kurkkia säiden tuntiennusteita ja arvailla niiden paikkansa pitävyyttä ikkunasta, jotta saisi vedettyä Sherryn kanssa kuivan lenkin. Aika hyvin on tässä onnistuttukin ja sain napattua ihania kuviakin lenkiltä meidän lähipuistosta:



Ja kyllä tuo baana, osa meidän lenkkireittiä siis, on sitten erinomaisen hyvä investointi, torstaina 21. päivä aamulla jotain puoli yhdeksän maissa reittiä oli käyttänyt jo 761 pyöräilijää! Niin näppärä suhauttaa läpi kaupungin notkumatta yksissäkään liikennevaloissa aamun kalliita minuutteja tuhlaamassa. Oi jos mun työmatka olisikaan baanareitin takana, niin käyttäisin tosissani. Ja koko vuoden saldo tähän mennessä on ollut vajaat 490 tuhatta rullailijaa. Hyötykäytössä tämä väylä siis. Hienoa!


Ystäväni kyseli heinäkuun puolessa välissä, kun nähtiin Kartano Weekend -koiranäyttelyssä, että onnistuisiko multa auttaa häntä yhden afgaanin gruumailun verran, kun olivat lähdössä lomailemaan elokuun puolivälissä ja minähän tietysti heti olin auttavaa kättä antamassa. Oma Sherry-mummeli kun on lyhyessä turkissa, niin ihan hauska päästä laittamaan kunnon afgaaninturkkia pitkästä aikaa. Tänään sitten kurvasin kavereideni kotiin, jossa kaverini äiti oli kotimiehenä hoitamassa heidän koiriaan. Ai että, kyllä se afgaanin turkinlaitto onkin mukavaa ja terapeuttista (...kun sitä voi näin kerran vuodessa tehdä ;)). Ja aina se lopputulos hivelee silmää <3 <3 <3







keskiviikko 20. elokuuta 2014

Synttärilahjalukemista

Isälläni oli syntymäpäivät toissapäivänä ja kunnioitettavat 73 vee tuli täyteen. Onnittelut tietysti toimitettiin ajallaan maanantaina, mutta lahjahommiin ryhdyttiin vasta tänään, kun veljeni eilen alkoi soittelemaan, että pitäiskös sitä kuitenkin lahja laittaa menemään. Iskämme ei ole oikein sellainen, että viitsisi kovasti mitään hömppää lukea - pikemminkin jotain oikeaa tietoja, joten valikoinnin kohteeksi päätyivät Antti Tuurin Mannerheim-ristin ritarit ja Wendy Lowerin Hitlerin raivottaret. Molemmat kirjat saattaisivat päätyä myös omalle lukuagendalle. Antti Tuurin kerrottiin kirjoittaneen tavallaan oman pienen elämäkerran jokaisesta Mannerheim-ristin ritarista ja siitä taistelusta, missä kyseinen risti ansaittiin. Olisi isänmaallisen mielenkiintoista ja nöyrän kiitollisin mielin sitä lukisi.  

Mutta entäpäs sitten tämä Hitlerin raivotar -tarina. Koko holokausti on niin järkyttävä, että en tiedä, ihan kaksijakoinen fiilis olisi kirjan lukemisesta. Kerronta on varmasti kauhistuttavaa eikä niistä tapahtumista hyvä olo tule. Siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri siksi, taitaa kirja lukulistallani pysyä. Niin pikimustan synkkä vaihe maailmanhistoriassa. Synttärilahjataistossa näistä kahdesta kirjasta voiton vei Hitlerin raivottaret (täytyi konsultoida kyllä äitiä ensin :)) ja niinpä paketti lähti postiin ja kohti Pohjois-Suomea. Että mukavia  (voiko niin sanoa tällaisen kirjan kohdalla??) lukuhetkiä vain iskälle!




tiistai 19. elokuuta 2014

Sateet saapuivat ja karman laki

Jes jes, sateet ovat todellakin täällä ja aamulla syöksi vettä taivaalta siihen tahtiin, että mummuafgaani katsoi parhaaksi kääntää kylkeä sohvalla puolille päivin saakka, jolloin itse aloin katsella, että nyt taitais tulla sopiva rako meidän aamulenkille. Oli kyllä varsin lainehtiva aamu!


Sherryn ulkoilujen jälkeen ajattelin, että täytyisi itsekin päästä laittamaan vähän töppöstä toiseen eteen - enää reilu 1,5 viikkoa ja koittaa Midnight Run = 10 km iltajolkottelu ympäri Helsinkiä. On kolmas kerta itselleni putkeen, sitä hyvää putkea ei voi katkaista. Vaikka tänä kesänä on jotenkin tuntunut tosi raskailta kaikki lenkit, mutta oisko ne vaan nuo helteet, jotka on pistäneet kapuloita Ninskin lenkkirattaisiin, jotka on olleet melko nihkeitä melko pitkään. Mitä ne on ne puheet, että juoksu on siitä kiitollista, että tuloksia alkaa nähdä nopeasti kun vaan käy lenkillä. No on vaan käyty vähintään 2 krt viikossa (yleensä useammin) ja päälle muut (esim. uusi racket ball), mutta helpotusta ei näy ei kuulu. Vielä on yli viikko aikaa kuitenkin :D

Niin päädyin sitten tuohon lähisalille juoksumatolle ja puoli tuntia kävinkin siinä vetämässä aika tiukkatahtisen lenkin eikä se juoksufiilis vieläkään ihan täydellinen ole, mutta lenkin jälkeinen fiilishän on aina hyvä! Siinä innoissani päätin syödäkin terveellisesti, ootteko kokeilleet Lidlistä Soup Vegetables, maksaa vaan jotain 48 senttiä pussi! Ja siitä tulee pariksi kerraksi hyvä määrä keittoa. Oishan se aina mahtava itsekin pilkkoa ainekset ja tehdä niistä, mutta nämä on valmiiksi saman kokoisia ja siten erittäin kätevä ja nopea käyttää, niin olen kyllä vakiasiakas Soup Vegetableissa :) Hintakin passaa opiskelijakukkarolle.


Speaking of opiskelu... Meiliin tulla tumpsahti jo jotain viidettä kertaa, että lainaamasi kirjan lainausaika päättyy kahden päivän kuluttua ja tietty se kahden päivän kuluttua oli juuri tänään, kun vettä tuli kuin esterin piiip. Ei auttanut kuin vetäistä sadevermeet niskaan ja rullailla Ruoholahden kirjastoon, jossa jälleen kerran sain uusittua lainan (pitää aina 5 nettiuusinnan jälkeen ilmeisesti käydä näyttämässä, että kirja on vielä hengissä..). Mutta mitä ihmettä on tapahtunut mun kurahousuille vaatekaapissa?? Eikö nämä olekaan ikuisia? Ihme kurakankaan haperoituminen oli käynyt, koskaan en ole tällasta nähnyt. Sadetakki on jo kauan ollut uusinnan kohteena - sitä kun on korjattu jo ilmastointiteipillä ja vetskarikin on jo rikki. Niinpä olin juuri tänä aamuna Sherrylenkkiä suunnitellessa ollut jo ahkera ja tilannut Stormbergin nettikaupasta ihanan näköisen uuden sadetakin, joka oli puoleen hintaan. Mutta tietenkin juuri tänä aamuna juuri ennen kuin havaitsin, että ois nuo housutkin kaivanneet jo päivitystä. Voihan karman laki, kun ois saanut ne housut samaan lähetykseen, mutta nyt taidan kyllä yrittää sinnitellä ilman, vaikka nuo nykyiset housut kyllä pitää heittää menemään.




Tässä vielä linkki uuden sadetakin nettikauppaan <3 On muuten ihania nuo vaatteet tuolla Stormbergillä, tilasin niitä ensi kertaa ihan hiljan (että kovin pitkän ajan referenssi en vielä ole :)). Sen verran tyytyväinen olin löydöksiini, että se sadetakkikin päivittyy nyt tuota kautta, jee! Esim. treenitoppi 9 €, aika hyvä hinta ja mukavalta tuntui, kun oli koeajossa tänään. Kurkkikaahan jos teillekin löytyis jotain kivaa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Ravintolapäivä 17.8.2014

Ihania kesäsäitä piisasi vaan (Toista se on tänään... Arki alkakoon?!) ja niistähän pitää nauttia niin kauan kuin on mahdollista. Kuin tilauksesta 17.8. järjestettiin 14. ravintolapäivä ja niin mekin otettiin fillarit alle ja ajettiin ruttopuistoon katselemaan mitä herkkukeitaita sinne oli pystytetty. Ja siellähän löytyi vaikka ja mitä. Kaikkia ihania pieniä putiikkeja, joita ilmeisesti oli hiukka harvemmassa esim. Espan puistossa, jonne oli pesiytynyt aika lailla ihan ravintolatoimintaa jo pyörittävien kokkailijoiden tarjoiluja enemmän pro-meiningillä. Ruttopuisto oli siis oiva paikka lähteä tutkimaan tarjontaa. Mun lautaselle päätyi ensimmäisenä blini kera siianmädin - oli aivan taivaallista herkkua!



Vähän vielä jäi nälkä ja sitä auttamaan löytyi riistavoileipä, jossa oli kirsikkatomaatteja, kurkkua, salaattia, puolukkamajoneesia ja ihana rapeaa riistaa yum! Kyllä on kiva tapahtuma tuo ravintolapäivä. Seuraavassa ravintolapäivässä tavataan 15.11.2014! :)

Pitkä ja ah niin kuuma kesä!

Nyt seuraa koko kesän tarinaa, aloitetaan sieltä toukokuusta, jonka alusta jäin ensin töistä lomailemaan ja sitten kesäkuun alusta opintovapailemaan... Noh, vappuja juhlittiin railakkaissa tunnelmissa, joista lähdimme seuraavana viikonloppuna palautumaan Turkkiin saakka. Tiedossa oli kaksi viikkoa ah aurinkoa, merta, hyvää ruokaa ja juomaa, namskis!

Asunnon terassilla päivää paistattelemassa :)




Sherrymummi "joutui" hoitoon kahdeksi viikoksi koirahoitolaan, mutta siellähän hällä oli mennyt oikein mukavasti - luulenpa, että mummeli on pyöritellyt hoitolan väen tassunsa ympärille siten, että homma toimii kuten kuuluu hehh!

Lakkiaisviikonloppua lähdimme viettämään Oulussa, kun siskoni tyttö sai painaa valkoisen lakin kutreilleen. Taisi olla tismalleen samalla päivämäärällä (31.5.) tasan 20 vuotta aiemmin, kun oli oma lakkiaispäivä, nostalgista... Samaiseen viikonloppuun saimme mahdutettua ihanien kaksosystävieni syntymäpäiväkekkerit, joiden merkeissä menimme ravintola Hellaan herkuttelemaan, naminami! Hellan herkkuihin sain vielä yhdistettyä ystäväni Jennin tapaamisen, että oli mukavaa tavata pitkästä aikaa. Oulun katuja kulutimme vielä baarikiekan verran, käytiin St. Michaelissa, Leskisessä ja missähän vielä, kunnes painuimme pehkuihin Arinan vällyjen väliin.



Juhannusta olemme perinteisesti viettäneet jonkun kaverin mökillä, mutta viime vuosina juniori-ikäpolvi on saavuttanut sen ajan, kun mökillä onkin taas kivaa olla, minkä johdosta meillä sitten olikin vähän pohdinnasssa, että mihinkäs sitä itse nenänsä suuntaisi. Pohdittiin vaihtoehtoja ihan stadijuhannuksesta risteilyyn jne, mutta lopulta päädyimme mieheni pojan perheen landelle Vesannolle, jossa olikin reilu kymmenen hengen kööri nautiskelemasta kylmimmästä jussista 30 vuoteen! Ja sen verran täytyy kehaista, että mepäs heitimme talviturkkimme (joo jos toukokuun Välimerta Turkissa ei kai lasketa :-)) tänä hyisenä juhannuksena! Päätalolta tarvoimme pellon poikki rantsuun, jossa pikainen pulahdus vajaa 10 asteiseen veteen, olipas muuten virkistävää! 







Juuri ja juuri juhannuksesta selvittyämme, oli jo aika kääntää auton keula takaisin keski-Suomea kohden - määränpäänä Himoksen iskelmäfestarit! Näistäkin taitaa muodostua pikkuhiljaa perinne, kun toista kesää jo perättäin lähdimme sinne yhtä iltaa viettämään. Olemme olleet onnekkaita ja saaneet yhden huoneen käyttöömme kavereidemme mökistä, jotka aina ovat onnistuneet buukkaamaan seuraavan vuoden festareille majoituksen. Juttuhan menee niin, että aina seuraavan vuoden Iskelmäfestareiden majoitukset buukataan loppuun jo heti seuraavana maanantaina, kun edellisistä iloitteluista on varmaan vielä toipuminen kesken! Tänä vuonna meidän illaan artistikattaukseen kuului monia suosikkejamme kuten esim. Suvi Teräsniska, Haloo Helsinki, Popeda ja Jari Siltsu Sillanpää! Mahtava muuten tuo Siltsu, menkää ihmeessä katsomaan livenä, ellette ole jo nähneet :)



Himos-viikko päättyi siten, että lauantaiaamusta saimme pikkusiskoni vieraaksi Oulusta, kun taas sunnuntaina olikin ohjelmassa veljeni tyttären eli kummityttöni rippijuhlat Järvenpäässä. Sitä ennen kerkesimme kyllä viettää varsin aktiivipäivän lauantaina systerilleni stadia esitellen. NinaToursin päiväretkeen kuului hypätä pyörien selkään ja tuonne katsastamaan rantoja; Eiranrannan ja Kaivarin kautta ajelimme Espan lavalle kuuntelemaan jotain bändiäkin vielä ja maistelemaan kuka olutta ja kuka pehmistä. No sunnuntaina tosiaan piti selviytyä Järvenpäähän ja aamutuimaan saapui seuraava vieras Oulusta, toisen siskoni tytär, jonka kohteena oli tietysti samaiset rippijuhlat. Aamulla meinasi vielä pikkuhaipakka iskeä, kun rippiruusuthan ne piti tietty hankkia ja lähikukkakauppamme oli kiinni vielä ennen klo yhdeksää, jolloin piti olla jo menossa kohti rippikirkkoa. Ihmelaitteet tietysti pelastaa tällaisessa tilanteessa ja luuri kuumana sieltä surffattiin avoinna oleva kukkakauppa Järvenpäästä ja niin oli kukka-asiakin kunnossa. Koko juhlaväelle ;) Itse tilaisuus oli kyllä varsin moderni, ennen en ole sellaisissa kirkonmenoissa ollutkaan, missä kuulee esim. La Bamban?! No sepä viritti varsin mukavaan juhlatunnelmaan ja niin vietettiin kivat rippijuhlat läheisellä seurakuntatalolla.



Meillähän oli suunnitelmissa lähteä rippijuhlien jälkeen illalla viikoksi taas yllätys vaan Turkkiin. Yleensä olemme olleet siellä touko- ja lokakuussa, koska keskikesän helteet eivät ole oikein houkutelleet, kun on mietitty, että saattaa olla liian kuuma meikäläisille. Noh, tänä vuonna päätimme kokeilla ja ajankohdaksi valikoitui tosiaan tuo rippijuhlista seuraava viikko, eli käytännössä heinäkuun ensimmäinen. Elokuullahan tuolla seudulla on tukalinta, että ihan pahinta ajankohtaa ei sitten lähdetty vieläkään testaamaan. Joskus meillä on ollut Turkissa myös vieraita, mutta tällä kertaa olimme menossa aivan kaksin, kunnes yhtäkkiä keksimme, että mehän annetaan kummitytölleni osalahjaksi reissu Turkkiin meidän mukana, jos vain kiinnostaisi ja voitte arvata kiinnostiko vai ei. Näin siis kolmisin suuntasimme illan kähmässä vielä lentokentälle ajatuksissa haaveillen auringosta ja lämmöstä - Suomen kesäkuu kun ei hulppeita luvannut tälle kesää. Miesmuistiin ei ole noin kylmää ja ankeaa ollutkaan. Ja takuuvarma Turkkihan sieltä periltä löytyi; aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja juomaa, näköaloja, party boat -risteilyjä ja vielä Oulusta ystäväpariskunta saapui iloksemme puoleksi viikkoa. Aijai, harvoin näin hemmotellaan lomalla :) Ja mikäpäs oli palatessa koti-Suomeen, kun sääennuste näytti helteiden alkavan meidän paluumme myötä ja mitkä helteet sieltä tulivatkin! :D

Näkymä Kale -kukkulan Panorama -ravintelista


Havaiji steak ja sienikastike!

Kana-ceasar

Ilta pimenee...

Ystäväni Piia ja kipparimme party boat -risteilyltä

Oi mikä värikontrasti


Näin tässä taaksepäin katsellessa tulee kyllä mieleen, että oltiinpa me tosissaan suunniteltu tuo kesämme aika haipakaksi. Katsokaas, Turkin reissulta kun palasimme maanantaiaamusta, niin eikös ollut jo seuraavalle viikonlopulle tiedossa Öllesummer -olutfestarit Tallinnassa. Tänä vuonna olimme sekä perjantai- että lauantai-iltoina paikan päällä. Isoin nimi perjantaina -ja kai koko aikana- oli Hurts. Käytiinhän me sitäkin katsomassa, mutta jäätiin kai vähän liian sivuun suuren ihmismassan taakse eikä kuultu musiikkia oikein niin hyvin, joten päädyimme viinitelttaan kuuntelemaan muuta. Tuo Öllesummer itsessäänhän on aika mainio festari, on ruokakojua jos jonkinmoista: tarjolla saslikia, savulohta, hapankaalta jne. Vähän erilaista siis verrattuna täkäläisiin makkaraperunoihin ;) Juomiakin saa ostella ja vaellella eri esiintymislavojen välillä eikä kukaan tule sormi pystyssä soosoo, tässä menee anniskelualueen raja tai muuta vastaavaa. Siellä äidit pukkaavat lapsiaan (suojakuulokkeet korvilla :)) rattaissa ja koko perhe voi nautiskella festarien antimista. Hinnatkin melko käyvät 2,5 € per tuoppi. Tämän vuotisen reissun parhaimmistoa oli Tribute to Michael Jackson lauantai-illalta, tyypit sai koko viiniteltan hytkymään tuttujen lurittelujen tahtiin ja fiilis oli hyvä! Katsokaas klippi tuosta alta:


video


Tallinnan reissuihin kuuluu lähes aina Clayhills Gastropubin herkullinen Tataki Tuna, jollaista aika harvoin saa näillä leveysasteilla. En ainakaan tiedä, että mistä edes Helsingistä sellaista herkkua saisi. Clayhills on taattu tämän suhteen.



Jälkkäriksi sopii parhaiten kuplajuoma tietty, vaikka päädyimme Hell Hunt -ravintolaan, jolla siis oma panimo ja toisenlaiset sihijuomatkin olisivat olleet oikein omasta takaa. Kuplat kuitenkin viimeistelivät tämän reissun :)

Hell Huntissa kävimme nauttimassa kuplia <3

Öllesummerin jälkeen oli taas kesä-Helsingin vuoro parisen viikkoa, aurinkoisia kesäterasseja mm. Tornin ihana Ateljeebar unohtamatta Villi Wäinön kuplivia. Tutustuttiin myös pyöräretkeillen Finnairskywheelin kuppeessa olevaan Allas cafeeseen, kävimme veneilemässä mm. Porvoossa saakka ja tietty myös Helsingin edustalla ja samalla tutustumassa Stansvikiinkin. Sinne täytyy kyllä joku kerta suoriutua syömään, ruoat näytti herkullisilta! Keli kyllä suosi ja suosi kesäkuun synkeästä "ennusteesta" huolimatta!


Uspenskin katedraalin kupolit kiiltää :)

Uusi tuttavuus, ravintola Stansvik, tänne palaan!

Helteisimmät helteet jatkuivat ja seuraavaksi otimme suunnan kotikonnuilleni Pohjois-Suomeen. Tällä kertaa matkaa teimme autolla, koska otimme Sherry-afgaanin mukaan, jota ei tietty viitsi lentokoneen ruumassa lennättää. Ensimmäinen kohde oli Pyhäjoki, jossa en ole käynyt ehkä kolmeen vuoteen. Isäni on siis kotoisin sieltä ja meillä on kesämökkikin joen varrella. Viime vierailu oli siis vuonna 2011, jolloin vielä toinen afgaanini Sambakin oli menossa mukana...



Pyhäjoelle on joka tapauksessa ollut kovasti suunnitelma päästä käymään. Ei pelkästään siksi, että luvattoman kauan aikaa on kulunut viime mökkikeikasta, mutta myös siksi, että oltaisiin ajan hermolla tässä ydinvoima-asiassakin - olisi mielenkiintoista nähdä ydinvoimalalle suunniteltu paikka. Kuuluuhan se  nyt yleissivistykseenkin käydä siellä ihmettelemässä ydinvoimalan paikkaa, kun Pyhäjoki näin olennaisesti kuuluu sukuumme. Näinpä saimme ruksittua "check" tämänkin asian kohdalle, kun yksi päivä hurruuteltiin piiiiiitkää soratietä pitkin kohti Hankivenniemeä - ydinvoimalalle kaavailtua paikkaa. Tien varteen oli kiinnitetty kannanottoja ydinvoimalaa vastaan ja toivotettiin paikalle tulijat ei-niin tervetulleeksi... Melkoinen mielipiteen jakaja tämä juttu.

Pohjoisen reissun toinen pääkohde oli Oulu ja siellä Qstock! Perjantaina puolen päivän jälkeen hurautimme viimeisen 100 kilometrin legin kohti Oulua ja tällä kertaa olimme kotimiehinä vanhempieni asunnolla - he kun jäivät Pyhäjoelle ja ottivat Sherry-mummelin hoteisiinsa meidän Oulun vierailun ajaksi. Ajatelkaas, minäkin vanha oululainen, olin ensi kertaa Qstockissa nyt! Tapahtuman edeltäjän, Kuusrockin, olin kyllä kokenut muistaakseni vuonna 1990, kun Alice Cooper oli päätähtenä. Hieno se olikin, simpukan sisältä äijä hyppäsi aloittelemaan keikkaansa Poisonin tahtiin :) Tuolloin hotelli Rivoli oli varmaan Oulun hienoin hotelli ja niinpä Kuuskan päätähtikin asui siellä. Minähän satuin olemaan silloin kyseisen hotellin pesulassa kesätöissä ja oli muuten päheetä valkaista kloriitilla hra Cooperin lavameikkien jäljiltä olevia valkoisia hotellin pyyhkeitä, oijoi mitä muistojen helmiä <3 (Ja kylläpäs tästä kirjotuksesta tulee pitkä!)

Takaisin Qstockiin... Alkajaisiksi meidän piti mennä vaihtamaan lippumme rannekkeisiin ja sitä varten sovimme kamumme Piian kanssa, että nähdään torilla, jossa rannekkeet pystyi vaihtamaan myös. Keltaisen Aitan terassilla auringossa ensin kurmaistiin yhdet johdattelevat lonkerot. Sitä sinniä kyllä kysyttiinkin, kun aloitimme matkan teon kohti tapahtuma-areenaa. Kyllä on kontrastia kerrakseen tässä Suomen meiningissä - meilläkin kun oli vielä tuoreessa muistissa kuinka homma toimi etelä-Helsingin (Tallinnan) Öllesummerissa. No ensinnäkin oli jos jonkinmoista jonoa rannekkeen tarkastuksesta turvatarkastukseen, jossa tarkistettiin (tai sitten ei) että sääntöjä noudatetaan. Yksi sääntöpylpyröiden huippu oli, että matkassaan saa tuodan yhden 0,5 litran pullon joko tyhjänä tai sitten avaamattomana. Ja kuumista kuumin hellehän jatkui edelleen, terveellistä. Juu-u, toki oli vesipullojen täyttöpiste, mutta jos siihen jonoon jäi, niin siinä sitä sai pysytellä ainakin tunnin ajan. Sitähän sitä Qstockin tultiin tekemään - jonottamaan vettä, not! Vaihtoehtona oli kyllä ostaa vettä anniskelualueelta, mutta 4 euron hintaan!! Arvatkaa vaan ostimmeko. Noh, sääntöä oli fixattu lauantaille, pullojen määrä oli nostettu; sai tuoda 3kpl 0,5 litran pulloja joko avaamattomina tai tyhjinä :)

Olemmeko Karibialla vai misä, no Oulusa tietenkin! :)

Uintiretkellä ennen lauantain Qstockia Oulun Nallikarissa
Festariesiintyjiä katsoimme laidasta laitaan, oli Eriniä, Jenni Vartiaista, Anna Abreuta, JVG:tä, Kaija Koota ym., mutta meidän kohokohdaksi taisi loppujen lopuksi muodostua loistavaakin loistavampi Samuli Putro. Ihmiset oikeesti, menkää katsomaan livenä, ellette jo ole nähneet!

Paras Samuli Putro!
Sunnuntaina kurvasimme takaisin Pyhäjoelle, jossa Sherry oli nautiskellut mökkeilystä. Oli kuulemma ollut kiva köllötellä nurmella ja siten ehkä vähän viilennellä itseään. Tänä kesänä kun nuo hyttysetkään eivät ole liioin häirinneet, niin kyllä mummukalla kelpasi. Pitkä kuuma jakso nitisti hyttyskannat ja  sai olla aivan rauhassa. En muista milloin olisin mökillä laittanut nukkumaan niin, ettei se ikuinen ininä olisi alkanut saman tein. Ah mitä ihanuutta!

Sherry nauttii mökkielämästä

Paluumatkakin koti-Helsinkiin meni oikein kivasti, mutta Lahden jälkeen meidät yllätti aivan järisyttävä keli! Satoi ja tuuli ihan älyttömästi, puuskat tarttuivat autoon ja jopa yksi puukin melkein kaatui meidän päälle tuulen voimasta. Tuuli siis jotenkin lennätti sellaisen puun, joka lämähti maahan ehkä 70 cm meidän autosta, huijui, onneksi se oli pahinta mitä kohdattiin. Näkyvyyskin oli niin hyvä, että jouduimme hidastelemaan pientareelle. Onneksi myräkkä ei kestänyt kauaa ja päästiin turvallisesti kotiin.

Huijui mikä keli yllätti Lahti-Helsinki välillä kotimatkalla

Elokuulle tultaessa kesähärdelli jatkui vaan: ensimmäisenä viikonloppuna oli tiedossa ensin kaveriemme remonttikatselmus + illallinen ja lauantaina toisten kaveriemme järjestämät kesäjuhlat. Helteiden edelleen jatkuessa tuli harva se päivä fillaroitua - asensin muuten jopottiini eteen sellaisen kätevän korin, mihin voi laittaa picnic-tarvikkeita tai uimareissutarvikkeita, on kätevä! Ja minä ylypiä, että onnistuin ihan itse asentamaan korin. Kuvan kun saisin vielä napattua koko komistuksesta - ehkä sellainenkin nappilaukaus seuraa tänne jossain kohtaa.

Yksi iso tapahtuma Helsingissä oli elokuun 8.-10.8., jolloin 21.000 koiraa matkusti pääkaupunkiimme WDS 2014 merkeissä. Koiraharrastajien kohokohta maailmanlaajuisesti on nimensä mukaan maailmannäyttely. Sitä järjestettiin hienoin ottein ja pitihän sitä itsekin käydä katsomassa, kenestä kruunattaisiin afgaaneista kaikkein kaunein. Otin tännekin kummityttöni mukaan ja sehän sattui sopivasti kun afgaanien ja jack russelin terrierin kehät olivat aivan lähekkäin samassa hallissa, niin pääsimme molemmat seuraamaan omia rotujamme läheltä. Afgaanien voittajat oli lennätetty all the way from US. Pitkiä matkoja ne lähtevät tuolla huipulla tekemään saadakseen WW -titteleitä nimiensä eteen. Respect vaan heille. Itsestä ei olisi niin kovaan harrastamiseen. Mutta oispa ihana ottaa taas uusi gaanivauveli kasvamaan <3

http://www.worlddogshow2014.fi/

World Dog Show'n jälkimainingeissa polkaisimme käyntiin joka syksyisen rapukauden. Tuttavapariskunta tuli jo samana iltana herkuttelemaan meille ravuilla ja pääruoaksi grillasimme vielä lihat. Jälkkärinä aina vaan toimii Lidlin Bourbon Vanilla -jäätelö kera tuoreiden marjojen, iso nam! Rapukestejä vietimme jo toistamiseen heti seuraavana viikonloppuna, kun toiset tuttavamme tulivat vieraiksemme. Tänä vuonna ei ollutkaan uupelo rapupöydän tarpeista, kun edellisvuonna paniikkitilanteessa jouduin itse pystyttämään pienen käsityöläistehtaan. Kaupat ammottivat tyhjyyttään rapukaulureita ja mikäs siinä sitten auttoi muuta kuin itse hankkia tarvikkeet ja viritellä ompelukone toimintakuntoon, jotta saadaan kaulurit silloisiin kemuihin ja niistähän riittää vielä tuleviinkin rapukesteihin :)

Rapukestikaulurit made by me :)


Tässä tällainen pikkukurkkaus meidän kesäaktiviteetteihin ja piisasihan noita - tosin jäi vielä kertomattakin! Mutta joskopa pikkusen pienemmissä erissä jatkossa :D