maanantai 18. elokuuta 2014

Pitkä ja ah niin kuuma kesä!

Nyt seuraa koko kesän tarinaa, aloitetaan sieltä toukokuusta, jonka alusta jäin ensin töistä lomailemaan ja sitten kesäkuun alusta opintovapailemaan... Noh, vappuja juhlittiin railakkaissa tunnelmissa, joista lähdimme seuraavana viikonloppuna palautumaan Turkkiin saakka. Tiedossa oli kaksi viikkoa ah aurinkoa, merta, hyvää ruokaa ja juomaa, namskis!

Asunnon terassilla päivää paistattelemassa :)




Sherrymummi "joutui" hoitoon kahdeksi viikoksi koirahoitolaan, mutta siellähän hällä oli mennyt oikein mukavasti - luulenpa, että mummeli on pyöritellyt hoitolan väen tassunsa ympärille siten, että homma toimii kuten kuuluu hehh!

Lakkiaisviikonloppua lähdimme viettämään Oulussa, kun siskoni tyttö sai painaa valkoisen lakin kutreilleen. Taisi olla tismalleen samalla päivämäärällä (31.5.) tasan 20 vuotta aiemmin, kun oli oma lakkiaispäivä, nostalgista... Samaiseen viikonloppuun saimme mahdutettua ihanien kaksosystävieni syntymäpäiväkekkerit, joiden merkeissä menimme ravintola Hellaan herkuttelemaan, naminami! Hellan herkkuihin sain vielä yhdistettyä ystäväni Jennin tapaamisen, että oli mukavaa tavata pitkästä aikaa. Oulun katuja kulutimme vielä baarikiekan verran, käytiin St. Michaelissa, Leskisessä ja missähän vielä, kunnes painuimme pehkuihin Arinan vällyjen väliin.



Juhannusta olemme perinteisesti viettäneet jonkun kaverin mökillä, mutta viime vuosina juniori-ikäpolvi on saavuttanut sen ajan, kun mökillä onkin taas kivaa olla, minkä johdosta meillä sitten olikin vähän pohdinnasssa, että mihinkäs sitä itse nenänsä suuntaisi. Pohdittiin vaihtoehtoja ihan stadijuhannuksesta risteilyyn jne, mutta lopulta päädyimme mieheni pojan perheen landelle Vesannolle, jossa olikin reilu kymmenen hengen kööri nautiskelemasta kylmimmästä jussista 30 vuoteen! Ja sen verran täytyy kehaista, että mepäs heitimme talviturkkimme (joo jos toukokuun Välimerta Turkissa ei kai lasketa :-)) tänä hyisenä juhannuksena! Päätalolta tarvoimme pellon poikki rantsuun, jossa pikainen pulahdus vajaa 10 asteiseen veteen, olipas muuten virkistävää! 







Juuri ja juuri juhannuksesta selvittyämme, oli jo aika kääntää auton keula takaisin keski-Suomea kohden - määränpäänä Himoksen iskelmäfestarit! Näistäkin taitaa muodostua pikkuhiljaa perinne, kun toista kesää jo perättäin lähdimme sinne yhtä iltaa viettämään. Olemme olleet onnekkaita ja saaneet yhden huoneen käyttöömme kavereidemme mökistä, jotka aina ovat onnistuneet buukkaamaan seuraavan vuoden festareille majoituksen. Juttuhan menee niin, että aina seuraavan vuoden Iskelmäfestareiden majoitukset buukataan loppuun jo heti seuraavana maanantaina, kun edellisistä iloitteluista on varmaan vielä toipuminen kesken! Tänä vuonna meidän illaan artistikattaukseen kuului monia suosikkejamme kuten esim. Suvi Teräsniska, Haloo Helsinki, Popeda ja Jari Siltsu Sillanpää! Mahtava muuten tuo Siltsu, menkää ihmeessä katsomaan livenä, ellette ole jo nähneet :)



Himos-viikko päättyi siten, että lauantaiaamusta saimme pikkusiskoni vieraaksi Oulusta, kun taas sunnuntaina olikin ohjelmassa veljeni tyttären eli kummityttöni rippijuhlat Järvenpäässä. Sitä ennen kerkesimme kyllä viettää varsin aktiivipäivän lauantaina systerilleni stadia esitellen. NinaToursin päiväretkeen kuului hypätä pyörien selkään ja tuonne katsastamaan rantoja; Eiranrannan ja Kaivarin kautta ajelimme Espan lavalle kuuntelemaan jotain bändiäkin vielä ja maistelemaan kuka olutta ja kuka pehmistä. No sunnuntaina tosiaan piti selviytyä Järvenpäähän ja aamutuimaan saapui seuraava vieras Oulusta, toisen siskoni tytär, jonka kohteena oli tietysti samaiset rippijuhlat. Aamulla meinasi vielä pikkuhaipakka iskeä, kun rippiruusuthan ne piti tietty hankkia ja lähikukkakauppamme oli kiinni vielä ennen klo yhdeksää, jolloin piti olla jo menossa kohti rippikirkkoa. Ihmelaitteet tietysti pelastaa tällaisessa tilanteessa ja luuri kuumana sieltä surffattiin avoinna oleva kukkakauppa Järvenpäästä ja niin oli kukka-asiakin kunnossa. Koko juhlaväelle ;) Itse tilaisuus oli kyllä varsin moderni, ennen en ole sellaisissa kirkonmenoissa ollutkaan, missä kuulee esim. La Bamban?! No sepä viritti varsin mukavaan juhlatunnelmaan ja niin vietettiin kivat rippijuhlat läheisellä seurakuntatalolla.



Meillähän oli suunnitelmissa lähteä rippijuhlien jälkeen illalla viikoksi taas yllätys vaan Turkkiin. Yleensä olemme olleet siellä touko- ja lokakuussa, koska keskikesän helteet eivät ole oikein houkutelleet, kun on mietitty, että saattaa olla liian kuuma meikäläisille. Noh, tänä vuonna päätimme kokeilla ja ajankohdaksi valikoitui tosiaan tuo rippijuhlista seuraava viikko, eli käytännössä heinäkuun ensimmäinen. Elokuullahan tuolla seudulla on tukalinta, että ihan pahinta ajankohtaa ei sitten lähdetty vieläkään testaamaan. Joskus meillä on ollut Turkissa myös vieraita, mutta tällä kertaa olimme menossa aivan kaksin, kunnes yhtäkkiä keksimme, että mehän annetaan kummitytölleni osalahjaksi reissu Turkkiin meidän mukana, jos vain kiinnostaisi ja voitte arvata kiinnostiko vai ei. Näin siis kolmisin suuntasimme illan kähmässä vielä lentokentälle ajatuksissa haaveillen auringosta ja lämmöstä - Suomen kesäkuu kun ei hulppeita luvannut tälle kesää. Miesmuistiin ei ole noin kylmää ja ankeaa ollutkaan. Ja takuuvarma Turkkihan sieltä periltä löytyi; aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja juomaa, näköaloja, party boat -risteilyjä ja vielä Oulusta ystäväpariskunta saapui iloksemme puoleksi viikkoa. Aijai, harvoin näin hemmotellaan lomalla :) Ja mikäpäs oli palatessa koti-Suomeen, kun sääennuste näytti helteiden alkavan meidän paluumme myötä ja mitkä helteet sieltä tulivatkin! :D

Näkymä Kale -kukkulan Panorama -ravintelista


Havaiji steak ja sienikastike!

Kana-ceasar

Ilta pimenee...

Ystäväni Piia ja kipparimme party boat -risteilyltä

Oi mikä värikontrasti


Näin tässä taaksepäin katsellessa tulee kyllä mieleen, että oltiinpa me tosissaan suunniteltu tuo kesämme aika haipakaksi. Katsokaas, Turkin reissulta kun palasimme maanantaiaamusta, niin eikös ollut jo seuraavalle viikonlopulle tiedossa Öllesummer -olutfestarit Tallinnassa. Tänä vuonna olimme sekä perjantai- että lauantai-iltoina paikan päällä. Isoin nimi perjantaina -ja kai koko aikana- oli Hurts. Käytiinhän me sitäkin katsomassa, mutta jäätiin kai vähän liian sivuun suuren ihmismassan taakse eikä kuultu musiikkia oikein niin hyvin, joten päädyimme viinitelttaan kuuntelemaan muuta. Tuo Öllesummer itsessäänhän on aika mainio festari, on ruokakojua jos jonkinmoista: tarjolla saslikia, savulohta, hapankaalta jne. Vähän erilaista siis verrattuna täkäläisiin makkaraperunoihin ;) Juomiakin saa ostella ja vaellella eri esiintymislavojen välillä eikä kukaan tule sormi pystyssä soosoo, tässä menee anniskelualueen raja tai muuta vastaavaa. Siellä äidit pukkaavat lapsiaan (suojakuulokkeet korvilla :)) rattaissa ja koko perhe voi nautiskella festarien antimista. Hinnatkin melko käyvät 2,5 € per tuoppi. Tämän vuotisen reissun parhaimmistoa oli Tribute to Michael Jackson lauantai-illalta, tyypit sai koko viiniteltan hytkymään tuttujen lurittelujen tahtiin ja fiilis oli hyvä! Katsokaas klippi tuosta alta:


video


Tallinnan reissuihin kuuluu lähes aina Clayhills Gastropubin herkullinen Tataki Tuna, jollaista aika harvoin saa näillä leveysasteilla. En ainakaan tiedä, että mistä edes Helsingistä sellaista herkkua saisi. Clayhills on taattu tämän suhteen.



Jälkkäriksi sopii parhaiten kuplajuoma tietty, vaikka päädyimme Hell Hunt -ravintolaan, jolla siis oma panimo ja toisenlaiset sihijuomatkin olisivat olleet oikein omasta takaa. Kuplat kuitenkin viimeistelivät tämän reissun :)

Hell Huntissa kävimme nauttimassa kuplia <3

Öllesummerin jälkeen oli taas kesä-Helsingin vuoro parisen viikkoa, aurinkoisia kesäterasseja mm. Tornin ihana Ateljeebar unohtamatta Villi Wäinön kuplivia. Tutustuttiin myös pyöräretkeillen Finnairskywheelin kuppeessa olevaan Allas cafeeseen, kävimme veneilemässä mm. Porvoossa saakka ja tietty myös Helsingin edustalla ja samalla tutustumassa Stansvikiinkin. Sinne täytyy kyllä joku kerta suoriutua syömään, ruoat näytti herkullisilta! Keli kyllä suosi ja suosi kesäkuun synkeästä "ennusteesta" huolimatta!


Uspenskin katedraalin kupolit kiiltää :)

Uusi tuttavuus, ravintola Stansvik, tänne palaan!

Helteisimmät helteet jatkuivat ja seuraavaksi otimme suunnan kotikonnuilleni Pohjois-Suomeen. Tällä kertaa matkaa teimme autolla, koska otimme Sherry-afgaanin mukaan, jota ei tietty viitsi lentokoneen ruumassa lennättää. Ensimmäinen kohde oli Pyhäjoki, jossa en ole käynyt ehkä kolmeen vuoteen. Isäni on siis kotoisin sieltä ja meillä on kesämökkikin joen varrella. Viime vierailu oli siis vuonna 2011, jolloin vielä toinen afgaanini Sambakin oli menossa mukana...



Pyhäjoelle on joka tapauksessa ollut kovasti suunnitelma päästä käymään. Ei pelkästään siksi, että luvattoman kauan aikaa on kulunut viime mökkikeikasta, mutta myös siksi, että oltaisiin ajan hermolla tässä ydinvoima-asiassakin - olisi mielenkiintoista nähdä ydinvoimalalle suunniteltu paikka. Kuuluuhan se  nyt yleissivistykseenkin käydä siellä ihmettelemässä ydinvoimalan paikkaa, kun Pyhäjoki näin olennaisesti kuuluu sukuumme. Näinpä saimme ruksittua "check" tämänkin asian kohdalle, kun yksi päivä hurruuteltiin piiiiiitkää soratietä pitkin kohti Hankivenniemeä - ydinvoimalalle kaavailtua paikkaa. Tien varteen oli kiinnitetty kannanottoja ydinvoimalaa vastaan ja toivotettiin paikalle tulijat ei-niin tervetulleeksi... Melkoinen mielipiteen jakaja tämä juttu.

Pohjoisen reissun toinen pääkohde oli Oulu ja siellä Qstock! Perjantaina puolen päivän jälkeen hurautimme viimeisen 100 kilometrin legin kohti Oulua ja tällä kertaa olimme kotimiehinä vanhempieni asunnolla - he kun jäivät Pyhäjoelle ja ottivat Sherry-mummelin hoteisiinsa meidän Oulun vierailun ajaksi. Ajatelkaas, minäkin vanha oululainen, olin ensi kertaa Qstockissa nyt! Tapahtuman edeltäjän, Kuusrockin, olin kyllä kokenut muistaakseni vuonna 1990, kun Alice Cooper oli päätähtenä. Hieno se olikin, simpukan sisältä äijä hyppäsi aloittelemaan keikkaansa Poisonin tahtiin :) Tuolloin hotelli Rivoli oli varmaan Oulun hienoin hotelli ja niinpä Kuuskan päätähtikin asui siellä. Minähän satuin olemaan silloin kyseisen hotellin pesulassa kesätöissä ja oli muuten päheetä valkaista kloriitilla hra Cooperin lavameikkien jäljiltä olevia valkoisia hotellin pyyhkeitä, oijoi mitä muistojen helmiä <3 (Ja kylläpäs tästä kirjotuksesta tulee pitkä!)

Takaisin Qstockiin... Alkajaisiksi meidän piti mennä vaihtamaan lippumme rannekkeisiin ja sitä varten sovimme kamumme Piian kanssa, että nähdään torilla, jossa rannekkeet pystyi vaihtamaan myös. Keltaisen Aitan terassilla auringossa ensin kurmaistiin yhdet johdattelevat lonkerot. Sitä sinniä kyllä kysyttiinkin, kun aloitimme matkan teon kohti tapahtuma-areenaa. Kyllä on kontrastia kerrakseen tässä Suomen meiningissä - meilläkin kun oli vielä tuoreessa muistissa kuinka homma toimi etelä-Helsingin (Tallinnan) Öllesummerissa. No ensinnäkin oli jos jonkinmoista jonoa rannekkeen tarkastuksesta turvatarkastukseen, jossa tarkistettiin (tai sitten ei) että sääntöjä noudatetaan. Yksi sääntöpylpyröiden huippu oli, että matkassaan saa tuodan yhden 0,5 litran pullon joko tyhjänä tai sitten avaamattomana. Ja kuumista kuumin hellehän jatkui edelleen, terveellistä. Juu-u, toki oli vesipullojen täyttöpiste, mutta jos siihen jonoon jäi, niin siinä sitä sai pysytellä ainakin tunnin ajan. Sitähän sitä Qstockin tultiin tekemään - jonottamaan vettä, not! Vaihtoehtona oli kyllä ostaa vettä anniskelualueelta, mutta 4 euron hintaan!! Arvatkaa vaan ostimmeko. Noh, sääntöä oli fixattu lauantaille, pullojen määrä oli nostettu; sai tuoda 3kpl 0,5 litran pulloja joko avaamattomina tai tyhjinä :)

Olemmeko Karibialla vai misä, no Oulusa tietenkin! :)

Uintiretkellä ennen lauantain Qstockia Oulun Nallikarissa
Festariesiintyjiä katsoimme laidasta laitaan, oli Eriniä, Jenni Vartiaista, Anna Abreuta, JVG:tä, Kaija Koota ym., mutta meidän kohokohdaksi taisi loppujen lopuksi muodostua loistavaakin loistavampi Samuli Putro. Ihmiset oikeesti, menkää katsomaan livenä, ellette jo ole nähneet!

Paras Samuli Putro!
Sunnuntaina kurvasimme takaisin Pyhäjoelle, jossa Sherry oli nautiskellut mökkeilystä. Oli kuulemma ollut kiva köllötellä nurmella ja siten ehkä vähän viilennellä itseään. Tänä kesänä kun nuo hyttysetkään eivät ole liioin häirinneet, niin kyllä mummukalla kelpasi. Pitkä kuuma jakso nitisti hyttyskannat ja  sai olla aivan rauhassa. En muista milloin olisin mökillä laittanut nukkumaan niin, ettei se ikuinen ininä olisi alkanut saman tein. Ah mitä ihanuutta!

Sherry nauttii mökkielämästä

Paluumatkakin koti-Helsinkiin meni oikein kivasti, mutta Lahden jälkeen meidät yllätti aivan järisyttävä keli! Satoi ja tuuli ihan älyttömästi, puuskat tarttuivat autoon ja jopa yksi puukin melkein kaatui meidän päälle tuulen voimasta. Tuuli siis jotenkin lennätti sellaisen puun, joka lämähti maahan ehkä 70 cm meidän autosta, huijui, onneksi se oli pahinta mitä kohdattiin. Näkyvyyskin oli niin hyvä, että jouduimme hidastelemaan pientareelle. Onneksi myräkkä ei kestänyt kauaa ja päästiin turvallisesti kotiin.

Huijui mikä keli yllätti Lahti-Helsinki välillä kotimatkalla

Elokuulle tultaessa kesähärdelli jatkui vaan: ensimmäisenä viikonloppuna oli tiedossa ensin kaveriemme remonttikatselmus + illallinen ja lauantaina toisten kaveriemme järjestämät kesäjuhlat. Helteiden edelleen jatkuessa tuli harva se päivä fillaroitua - asensin muuten jopottiini eteen sellaisen kätevän korin, mihin voi laittaa picnic-tarvikkeita tai uimareissutarvikkeita, on kätevä! Ja minä ylypiä, että onnistuin ihan itse asentamaan korin. Kuvan kun saisin vielä napattua koko komistuksesta - ehkä sellainenkin nappilaukaus seuraa tänne jossain kohtaa.

Yksi iso tapahtuma Helsingissä oli elokuun 8.-10.8., jolloin 21.000 koiraa matkusti pääkaupunkiimme WDS 2014 merkeissä. Koiraharrastajien kohokohta maailmanlaajuisesti on nimensä mukaan maailmannäyttely. Sitä järjestettiin hienoin ottein ja pitihän sitä itsekin käydä katsomassa, kenestä kruunattaisiin afgaaneista kaikkein kaunein. Otin tännekin kummityttöni mukaan ja sehän sattui sopivasti kun afgaanien ja jack russelin terrierin kehät olivat aivan lähekkäin samassa hallissa, niin pääsimme molemmat seuraamaan omia rotujamme läheltä. Afgaanien voittajat oli lennätetty all the way from US. Pitkiä matkoja ne lähtevät tuolla huipulla tekemään saadakseen WW -titteleitä nimiensä eteen. Respect vaan heille. Itsestä ei olisi niin kovaan harrastamiseen. Mutta oispa ihana ottaa taas uusi gaanivauveli kasvamaan <3

http://www.worlddogshow2014.fi/

World Dog Show'n jälkimainingeissa polkaisimme käyntiin joka syksyisen rapukauden. Tuttavapariskunta tuli jo samana iltana herkuttelemaan meille ravuilla ja pääruoaksi grillasimme vielä lihat. Jälkkärinä aina vaan toimii Lidlin Bourbon Vanilla -jäätelö kera tuoreiden marjojen, iso nam! Rapukestejä vietimme jo toistamiseen heti seuraavana viikonloppuna, kun toiset tuttavamme tulivat vieraiksemme. Tänä vuonna ei ollutkaan uupelo rapupöydän tarpeista, kun edellisvuonna paniikkitilanteessa jouduin itse pystyttämään pienen käsityöläistehtaan. Kaupat ammottivat tyhjyyttään rapukaulureita ja mikäs siinä sitten auttoi muuta kuin itse hankkia tarvikkeet ja viritellä ompelukone toimintakuntoon, jotta saadaan kaulurit silloisiin kemuihin ja niistähän riittää vielä tuleviinkin rapukesteihin :)

Rapukestikaulurit made by me :)


Tässä tällainen pikkukurkkaus meidän kesäaktiviteetteihin ja piisasihan noita - tosin jäi vielä kertomattakin! Mutta joskopa pikkusen pienemmissä erissä jatkossa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti