tiistai 4. elokuuta 2015

Lämmönhakureissulla 12.-21.7.

Suomen kesän näyttäessä edelleen aika kylmän vilakkaa puoltaan, meillä sentään läheni taattu lämpöaalto, kun su 12.7. oli luvassa anivarhainen herätys ja siirtyminen matkalaukkujen kera Helsinki-Vantaalle terminaali 2:een odottelemaan lentoa Turkin Gazipasaan. Edessä oli 10 päivän mittainen loma - se viikko tuntuu aina menevän niin nopeasti niin nyt oli kerrankin aikaa kunnolla! ...vaikkakin työkone oli tällä kertaa pakattu mukaan jihuu.

Lentomme lähti aamulla 5.25 eli melko aikaisia lintuja saatiin olla. Edellisenä iltana istuimme lomaskumpilla terassilla ja yöunet jäi aika vähiin, niin lentokin sujahti sitten tosi nopeasti torkkuen. Väliin piti herätä vähän juomaan ah niin hyvää Finskin tarjoamaa mustikkamehua ja jotain sudokuakin siinä tuli vähän ratkottua. Perille saavuttuamme pääsimme heti saamaan maistiaiset paikallisestä säästä, kun lentokoneesta emme jatkaneetkaan suoraan mihinkään sisätiloihin, vaan ulkoilmaan; niin tajuttoman kuumaan lämpöön, että huhhuh. Oli siinä viileän Suomen kesän viettäjille sitten lämpöä tarjolla koko menneen kesän edestä!


Lähestytään Gazipasan kenttää


Laskeutumisnäkymiä
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lensimme Gazipasaan, joka on siis huomattavasti lähempänä Konaklia, kuin Antalyan kenttä, josta matkanteko kestää jotain pari tuntia. Iloinen yllätys, kun Gazipasasta sujautimme Konakliin noin puolessa tunnissa! Lentoliput voi maksaa jokusen kympin enemmän, mutta sanonpa sen, että mieluummin maksaa vähän enemmän, jos autossa käytetty aika vähenee noin merkittävästi!
No mitäpäs siinä auringossa ja lämmössä tulee ensimmäisenä tehtyä muuta kuin singahtaa poolille, kyllä kelpasi.

Poolin aurinkoa, lämpöä ja rauhaa :-)

Hellehatut oli tarpeen auringonpistosta välttääkseen
Illallista mentiin nautiskelemaan lähiravintola Silaan. Tutulta listalta olin jo hyvissä ajoin miettinyt, että tilaukseen lähtee turkkilainen munakokkeli, menemen, jonka kyytipojaksi piti tilata alkupala-sienet, valkosipulilla ja juustolla höystettynä, iso nam!



Menemen ja korkattu valkosipulijuustosieni :-P

Maanantaiaamu avattiin Konak Beachilla, meri oli aika vaisu, ei juurikaan isoja aaltoja. Palvelu pelasi taas oikein hyvin; sunbedit saatiin 6 liiran päivähintaan per nuppi ja valkkarit soodalla tuotiin sunbedeille, ettei tarvinnut ylimääräisiä askeleita ottaa ;-) Pitäähän sitä nesteytyksestä huolehtia. Aika nopeaa se päivä siinä hurahti ja kohta oli jo illallisen aika.


Ilta-aurinko pian piilossa, illalliselle siis!


Illallinen lähiravintolassa (Konak Beach Restaurant)
Alkudrinksu, mojito, erinomainen! (Välillä kun Turkissa voi saada vähän mitä vaan; esim. pina colada voi olla pinkkiä!?)



Alkuun grilled calamari, mmmm...


Päivän kala, sea bass pääruoaksi

In the meantime in Pyhäjoki - Sherry nautiskelee Suomen kesästä ;-) Ihana äitini oli käynyt hakemassa mummukan hoitoon pohjoiseen, kätevää!





Tiistaina saimme auton käyttöömme ja pääsimme vihdoin hakemaan kunnolla ruokatarvikkeita Konaklin keskustan Migrosista. Kävimme myös samalla pikkusen lounastelemassa. Lounaspaikka oli sekin meille tuttu syrjäisempi kebab-paikka, joka on paikallistenkin suosiossa. Kanarullakebab oli se hyväksi havaittu lounas, niissä on kyllä jotenkin ihan mielettömän hyvät maut, ei tarvi mitään majoneeseja höysteeksi, niitä rullakebabeja vaan maisteleen Turkin kävijät!
Keskiviikkoaamuna ajattelimme, että voisimme nauttia aamiaisen Alanyan keskustassa Kale-kukkulan huipulla Muhtarin Yeri-nimisessä paikassa. Turkkilainen aamiainen eli kahvalti on melkoisen runsas, omeletit ja juomat vielä puuttuvat kuvasta!

Kahvalti, eli turkkilainen aamiainen Kale-kukkulan huipulla Muhtarin Yeri-ravintelissa
Aamupäivä kun kulutettiin kahvaltilla, oli taas aika jo vähän kärtsätä ihoa poolilla. Illan tullen menimme katsastamaan uusia lähihuudien kauppoja ja illallisella testasimme Green garden -ravintolan. Söin ah niin hyvän pizzan, mistä nyt ei kylläkään kuvaa - taisi olla vähän nälkä, kun kuvakin jäi ottamatta.

Illallinen aivan tuoreessa Green garden -ravintolassa lähistöllä

Auto kun oli vielä käytössämme, niin torstaina päätimme lähteä ajelemaan vähän kauemmaksi, Dim -tippukiviluolalle n. 20 km päähän. Maisemat on kyllä huikaisevat, kun tie kulkee siellä vuorenrinteillä eikä laidalla ole mitään kaidetta.








Perjantai oli viimeinen päivä, kun meillä oli auto käytössä, niin koko muu porukka lähti vielä piipahtamaan Konaklin keskustassa hakemassa vähän täydennyksiä juoma- ja ruokavarastoihin. Itse tein vähän työhommia siinä aamusella. Noh, ihan virkistävää istua välillä ilmastoidussa sisätilassakin.

Aamupäivän duunirupeaman jälkeen menimme taas lähibiitsille rillaileen, minkä jälkeen olikin passeli aika lounastella. Konak Beach -ravintola oli oiva paikkavalinta, niin ei tarvinnut kauas tarpoa. Varjopaikka valittiin ja listalta valittiin superherkulliset calamari-renkaat ja balkan-salaatti, joka sekin tuoreine aineksineen vei kielen mennessään!


Calamari-renkaat + aioli, balkan- ja caesarsalaatit

Kukkaloistoa nro 1

Kukkaloistoa nro 2

Illaksi olimme tilanneet pick up -servicen (ilmainen!) Alanyan keskustaan Ev-ravintolaan, jossa on livemusaa tarjolla kansan viihdykkeeksi joka ilta. Lämpotila ei juurikaan illaksi laskenut, vaan kolmen kympin kieppeillä mentiin, aijai ihanaa.


Huh hellettä vielä illallakin!

Livemuusikot hommissa

Kanaa neljän juuston kastikkeella, slurps!

Lauantaina oli sitten vuorossa Alanyan retki paikallisella dolmusbussilla.


Viuhka on tarpeen dolmusbussia odotellessa

Tuoreet kasvikset ja hedelmät, nam!
Siinähän se lauantai vierähti mukavasti Alanyan katuja dallaillessa, löysi seurueemme Starbucksinkin ja sieltä matkamuistomukin. Jotain vaatettakin lähti mukaan kaupoista - tosin itsellä jäi vaan vähän p...a maku koko shoppailusta, kun mekkokauppias ei lähtenyt normaalitinkimislinjalle ollenkaan. Sinnikkäästi piti kiinni mekon lähtöhinnasta (95 liiraa), joka olisi siis n. 30 €. Ei hurjan kallis, mutta kai sitä nyt jotain olisi voinut saada tingittyäkin, kuten tapana on ollut. Etenkin, kun toisessa mekossa oli pieni reikä, minkä myyjä olisi mieluusti korjannut siinä odottaessa. Mutta reiästä huolimatta ei kauppias tinkimislinjalle lähtenyt. Niin jäi mekko - tai mekot - sinne kauppaan.
Nälkähän siinäkin tallustellessa tuli, niin mentiin basaarialueelle ravintolaan, jossa yläkerrassa oli ilmastointi, mikä siinä vaiheessa tuntui aika ihanan viilentävältä ajatukselta. Olen monta kertaa miettinyt, että millainenhan se sellainen turkkilainen pide-leipä oikein on ja ajattelin testata nyt sitten sellaista. Huuhhei se olikin ehkä ihan hiukkasen suurempi satsi kuin mitä olin ajatellut. Vielä vehnäpullaleipää pohjana oikein paksusti eli ei lainkaan sellaista mitä olisin itse toivonut! Mutta tulipa testattua.



Turkkilainen pide-leipä


...jäljelle jäi puolet...

Sunnuntain ohjelmaksi oli varattu party boat -risteily Alanyan edustalla. Olimme ostaneet liput siitä lähistöltä ja bussi tuli hakemaan viereisen hotellin edestä. Lupaili todella todella kuumaa päivää, että oiva päivä oli lähteä tällaiselle retkelle. Aamulla oli tosiaan lähtö jotain yhdeksän jälkeen ja merellä aiottiin olla n. 4 tuntia. Bussi vei meidät Konaklista kohti Alanyaa, mutta jäimmekin puoliväliin satamaan, jossa botskimme meitä odotteli.


Lähtöä tehdään satamassa

Merellä oli niin tajuttoman tehokas se aurinko, että piti yrittää löytää jopa varjoa johonkin väliin ja muistaa juoda juoda juoda, jotta pysyi jotenkin edes tolkuissa. Lippiksen piti pysyä päässä koko ajan, muuten aurinko olisi nujertanut saman tein.

Lisää merirosvoja vesillä

Mereen pääsi viilentymään varmaan 5 kertaa

Uusinta uutta; vaahtobileet! ...joista itse kyllä ja koko seurueemmekin taisi jäädä nyt tällä kertaa ulkopuolelle ;-)


Party boat -päivän jälkeen illalliselle matkalla, minnepä muualle kuin Silaan :-)

Jaa nämä hinnat kolmella, niin pääset euroihin. Melko edukasta.

Mixed omelette tällä kertaa lautasella.

Miehen valinta: tonnikalasalaatti


"Hovimestari"-Mustafa (joka aina ystävällisesti vie meidät aina
syöminkien jälkeen kotiin) innostui tanssimaan :-)


Läheisen Sila-ravintolan omistaja on tullut hyväksi tutuksi tässä menneinä kertoina. Hän jo toukokuussa kutsui meitä ystävällisesti kaverinsa veneelle viettämään mukavaa aikaa; syömään, juomaan ja uimaan. Toukokuussa tämä retki jäi tekemättä, joten nyt katsoimme, että kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi ja niin lupauduimme maanantaina mukaan veneilemään. Treffit sovittiin Sila-ravintolaan maanantaille klo 14. Sunnuntai-iltana saimme houkuteltua vielä Mustafankin mukaan, joka siis tuossa yllä kuvassa tanssahtelee iloisesti.
Maanantaina sitten lähdimme kohti Silaa piipahtaen ensin vielä siinä lähikaupoilla, ja arvatkaas mitä! Sieltä lähikaupoilta sitten löysin sellaisen pitkän mekonkin, joka jäi Alanyaan kauppiaan tinkaushaluttomuuden johdosta! Ja hinta oli about puolet siitä, mitä Alanyassa yrittivät saada. Seurueen muutkin naiset löysivät itselleen samantyyppiset mekot, jee! Jatkossakin kannatamme lähikauppoja kyllä. Lähellä oli vielä ihana korukauppa, mistä lähti mukaan yhteensä 9 kpl korvakoruja, jotka maksoi noin 3€/pari! Kivoja bilekorviksia, kts. alla.
Jaetut aarteet
Tyytyväisten ostosten kera olikin hyvä aika mennä Silaan ja napata kanarullakebabit lounaaksi (puoleksi syötiin kylläkin). Ihan uskomatonta oli, kun aloimme tehdä lähtöä botskille ja olisimme maksaneet syömämme rullat, niin näinhän se ravintolan pitäjä vinkkasi Mustafalle, että ei-ei, matkaan vaan, ei tarvi mitään maksaa. Öh, mitä vieraanvaraisuutta!?
Vieraanvaraisuutta, mikä vaan jatkui ja jatkui. Siitä saimme ensi makua, kun hyppäsimme kyytiin: siellä oli eväitä tuoreista meriahvenista lähtien Efesiin ja Rakiin ja valkkariin ja ja.  
Eväitä, eväitä

Tää tulee maistumaan!

Veneessä leviteltiin pöytäliinat pöydälle ja iloinen isäntämme alkoi ruoanvalmistuspuuhiin. Pian alkoikin ihana savukalan tuoksu tulla ilmoille ja ennen pitkää lautasillamme oli sellainen herkkulounas että.

Ravintolan pitäjän iloisessa seurassa

Siinä ne meriahvenet savustettuna ja lounaat valmiina lautasilla. Taivas!

Siinä lounaan jälkeen alkoi tuntua, että voisipa tuota vähän taas virkistäytyä vedessä ja sinne päästyämme kipparimme alkoi heitellä kirsikoita meille veteen, noh se oli vähän hidasta - niinpä kirsikat päätyivät pelastusliiville veteen ja mikäs siinä oli niitä napostellessa. Efesiäkin sinne tarjoiltiin :-)

Jälkiruokatarjoilut mereen = kirsikoita pelastusliivillä :-D
Melko täydellinen viimeinen päivä Turkin lomallamme! Päivän päätökseksi menimme vielä Silaan illallistamaan ja pistettiin sitten jalalla oikein koriastikin, sen verran mukavalta kuulosti mm. Tarkanin Simarik (Kiss-kiss) :-D Toki piti muuta ravintolaväkeä ilostuttaa myös suomalaisilla biiseillä, mm. Arttu Wiskarin Mökkitie, parit JVG:t jne. Hauskaa oli! Ja uudet mekot oli päällä kaikilla tytöillä. Nuorempi väki jaksoi vielä jatkaa matkaa läheiseen yökerhoon Summergardeniin, kun itse piti jo siirtyä nukkumaan. Onneksi tytöt saivat saattajikseen ja seuralaisikseen ravintolan pitäjän ja Mustafan, jotka olivat hyvää seuraa vartioiden tytsyjä tarkkaan :-) Itsellä jäi vielä Summergarden siis testaamatta - ehkä ensi kerralla!


Mikäs se on tanssiessa uudessa mekossa :-) 
Tiistaipäivä meni pääosin pyykkäillessä ja pakatessa, kun illalla oli lähtö kämpiltä kohti lentokenttää muistaakseni kuuden-seiskan maissa. Mahdutettiin me päivään kuitenkin vielä tunteroisen reissu Konak Beachille ja saatiin viimeiset lillumiset Välimeren aalloilla suoritettua. Nämä kuvat ja tunnelmat kutsuvat takaisin - toivottavasti pikaisiin jälleennäkemisiin <3

6 kommenttia:

  1. Jestas miten mielettömiä aurinkoisia kuvia ja mitä ruokia. Tuo turkkilainen aamupala vetää sanattomaksi ja vatsa sanoo kurnauskis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi näitä kuvia voi tässä vaan fiilistellä... Siellä ne olisivat parhaillaankin, mutta onneksi nyt täällä Koto-Suomessakin alkaa olla hiukkasen lämpöä ja aurinkoa :-) Teidän pitää tulla joskus meidän kanssa tonne! :-)

      Poista
  2. Ville tuumasi että mennään Konakliin sitten kun remontti on tehty... Nähdäänkö siellä ens keväänä? -Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nähdään Piiuli ja Ville, tietysti! :-) Pistetään suunnitelmat kehitteille!

      Poista
  3. Ja aivan ihana loma! On minusta mukava lukea sinun juttuja rakas ystävä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän jaksaa naputella näitä tarinoita silloin tällöin, on vaan niin vaiherikasta, että miten kerkiää :-) Kiva kuulla, että jostakin on mukava lukea näitä jorinoita <3 <3

      Poista