keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kulttuurikeskiviikko

Täksi keskiviikoksi olimme sopineet ystävien kanssa, että menemme katsomaan Taidehalliin Niki de Saint Phallen näyttelyä. En ole varsinaisen aktiivinen ollut tällä kulttuuririntamalla, joten oli passeli aika ryhdistäytyä sen suhteen. Samaan syssyyn soittelimme siskoni kanssa, koska hän on tulossa viikonloppuna Helsinkiin ja siskoni ehdotteli myös, että kävisimme jossain näyttelyssä vierailunsa aikana. Niinpä oikein villiinnyin ja ostin museokortin 59 eurolla! Tällä kortilla pääsee vuoden ajan eri näyttelyihin ympäri Suomen ja jos vaan tulee käytyä, niin "on kuin rahaa pistäisi pankkiin", koskapa Niki de Saint Phallen näyttelykin olisi yksinään maksanut 10 €. Ja tulevana viikonloppunakin jos siskon kanssa päädytään näyttelyyn, on jo about 20€ tienattu takaisin kortista :D Näyttely oli huikean hieno ja avautui tietysti tekstien avulla ihan omiin ulottuvuuksiin. Monet teoksista olivat aivan valtavia ja mietin, että niiden tekemiseen on varmasti kulunut vuosikausia aikaa. Itselläni jäi aika dramaattinen ja hiukan synkkäkin olo näyttelystä, vaikka joissain arvioissa nostetaan esiin elämäniloiset pulleat naisfiguurit. Toisaalta etenkin nuo mosaiikkinaisfiguurit "Kolme Sulotarta" ovat kyllä koko komeudessaan niin huikea työ, että ne sopiikin nostaa esiin näyttelystä puhuttaessa. Oli siellä siis niitä elämäniloisia naisfiguurejakin, mutta läpi näyttelyn teosten näkyi mielestäni taiteilijan omat rankat elämänkokemukset ja jotkin teoksista maalailivat melko tummia mielenmaisemia, joissa taiteilijan on täytynyt olla niitä tehdessään. 



Kolme sulotarta (1995-2003)

Lady Sings the Blues (1965)


Lili or Tony (1965)

Ahdasmielisen vanhan naisen sydän (1964)

Hirtetty mies (1988)

Paholainen (1985)


Omakuva

Mallina Cartierin mainoksessa

Niki de Saint Phalle on kuulemma saanut vaikutteita Gaudista (Parc Güell) ja niinpä hänkin on tehnyt Italian Toscanaan valtavan Tarot-puiston. Niin kuin mainitsin, monet teoksista olivat valtavia ja siten myös suuritöisiä... ;-) Näyttelyssä oli videota tästä puistosta ja jatkossa kun suunnittelee reissuja - täytyy pitää tämä kohde mielessä, sen verran hienolta näytti! Menkäähän siis ihmeessä tsekkaamaan näyttely. Se on Helsingin Taidehallissa siis 20.11. saakka koettavissa. Kaunis nainen tuo Niki de Saint Phalle. Oli tehnyt jossain vaiheessa myös mallinhommia ja niistä yksi esimerkki tuossa yllä: Mallina Cartierin mainoksessa.

Noh, kun Taidehalli oli koluttu läpi, oli aika seuraavan kulttuuririennon: leffaan katsomaan Bridget Jones's Baby. Leffa oli ihan mielettömän hauska ja mukaansatempaava, ei paljon kelloa tarvinnut katsella. Musiikit kohtauksissa olivat aivan täydelliset ja saipa lopussa tirauttaa kyyneleenkin <3 Ihan huippuhauska ja siksipä ehkä ystäväni Tiia (http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/) kävi katsomassa kyseisen leffan jo toistamiseen - ymmärrän hyvin! Finnkinon uudessa salissa Scapessa on erityisen viihtyisä katsellakin leffoja nykyisin, isompi screeni, kaiuttimet yms. yms. Testimisen arvoinen sekin. 



Tässä pari kulttuurivinkkiä halukkaille. Missäs kulttuuririennoissa olette itse viimeksi käyneet tai vinkatkaapa puolestanne joku hyvä kulttuurimeno vaikka uudenkarhean museokorttini hyödyntämiseksi :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tallinna Teletorn ja uudelleenitsenäistymispäivä 20.8.2016

Elokuun puolivälissä päätimme lähteä käväisemään Tallinnassa ihan yökylässä. Majoituttiin vanhan kaupungin pikkuhotellissa, Three Crowns nimeltään. Hotellin yhteydessä toimii kiva samanniminen ravintola, joka tarjoili reissulaisille maukkaan kana-caesarsalaatinkin. Nälkä siirtyi hyvin eteenpäin, että malttoi odotella illallisreissua Tallinnan TV-torniin, Teletorniin, jossa en vielä koskaan ollut käynytkään. Täytyy laajentaa reviiriä joka reissulla - ainakin yrittää laajentaa :)




Ennen illallista pyörimme hotellimme lähikulmilla ja kun näimme tien varressa kyltin Chocolatiereen, pitihän sitä mennä tsekkaamaan. Samassa yhteydessä toimi myös kahvila. Näytti kyllä tosi viihtyisältä tuo miljöö, mutta emme päätyneet kahville eikä edes suklaan ostoon.



Vihdoin oli aika ottaa suunta Teletornia kohden. Kävelimme varmaan ensimmäisen puolikkaan reilu 10 km matkasta, mutta sitten piti ottaa taksi. Olisi mennyt aika tiukille, tullut kuuma ja muutenkin käppäily alkoi mennä jo urheilulenkistä. Mutta taksilla siis pääsimme perille uhkaavien pilvien ehtimättä ropauttaa sadetta niskaamme.


Hissillä korkeuksiin
Ravintolakerrokseen piti vielä nousta yksi kerros rappusin ja siinä alemmalla tasolla oli kaikenmoista mielenkiintoista infoa, mm. etäisyyksiä eri kaupunkeihin. Olipa siellä "lasilattiakin", josta näkyi koko matka 175m alaspäin - hypätköön lasille ken uskaltaa!



Keli oli aika jännittävä välistä, kun mietti, että ollaan siellä korkeuksissa ja synkät pilvet leijuivat niin lähellä. Alkoihan sitä vettäkin piiskata ja mielikuvitus oli villinä, että mitä jos salama iskee, hui. No ei iskenyt ja kaikki hyvin.




Ruokavalinta oli helppo, otimme molemmat Teletornin 3 ruokalajin kesämenun, joka osoittautui yhtä herkulliseksi kuin mitä lista antoi olettaa.

Tervetuloa Pohjois-Euroopan korkeimmalla sijatsevaan ravintolaan!








Ilmakin alkoi kirkastua ja pääsimme ulkotasanteelle kuvailemaan auringonlaskua.




Vessaselfie, kerta se on ensimmänenkin ;)
Palattuamme maan tasalle, löysimme hauskan uutistenluku-nurkkauksen. Siellä tosiaan pääsi lukemaan ihan uutisia itse (omavalintainen aihe) ja uutisteksti ponnahti prompteriin. Hauska! Uutisoinnin jälkeen oman pätkän pystyi lähettämään vaikka itselle meilillä. Kiva muisto.  



Teletorn iltavalaistuksessa
Lauantaiaamu valkeni ja meillä oli ajatus mennä käymään enemmän ajan kanssa Karnaluksissa käsityöläisten apajilla. Edellisellä kerralla ehdimme piipahtaa vain vajaan tunnin ja puhuimme silloin, että paikassa vierähtäisi helposti tunti jos toinenkin. Tänään siis sinne. Sää oli kaunis ja huh niin lämmin, joten lähdimme kävellen 2,5 kilometrin matkaan. Perille saavuttuamme kolahti tosissaan jo tiedossa oleva juttu, tänä lauantainahan oli Viron uudelleenitsenäistymispäivä, joten Karnaluks oli tietty kiinni! Argh. Noh, kivaksi aamulenkiksi jäi se käpöttely ja palasimme Raatihuoneentorille fiilistelemään uudelleenitsenäistymispäivän juhlintaa. 




Lounastelemassa kävimme Clayhills Gastropubissa, jossa nautimme jo tutuksi tullutta annosta Tuna Tataki, nammmm!!!


Uudelleenitsenäistymistä juhliakseen Tallinnan vanhimmasta pubista Karja Kelderistä löytyi päivään sopiva hot shot:


Nopeasti tällaiset pikkupiipahdukset tulevat myös päätökseensä ja kotimatka odotti. Tällä kertaa Tallinnassakin oli ihan tosi paljon kaikenlaisia tietöitä, jotka vähän vaikeuttivat kulkua. Myös Merekeskuksen viereen oli vihdoin alettu rakentaa - monesti sitä on jo ehtinytkin ihmetellä, että eikö tähän koskaan meinata tehdä yhtään mitään. Mutta nyt on siis pukannut rakennusta ja toistakin.





Näihin kuviin ja tunnelmiin - Karnaluksin pidemmästä visiitistä ei siis vieläkään saanut juttua aikaiseksi, mutta ehkäpä vielä tälle syksyä :)