keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kulttuurikeskiviikko

Täksi keskiviikoksi olimme sopineet ystävien kanssa, että menemme katsomaan Taidehalliin Niki de Saint Phallen näyttelyä. En ole varsinaisen aktiivinen ollut tällä kulttuuririntamalla, joten oli passeli aika ryhdistäytyä sen suhteen. Samaan syssyyn soittelimme siskoni kanssa, koska hän on tulossa viikonloppuna Helsinkiin ja siskoni ehdotteli myös, että kävisimme jossain näyttelyssä vierailunsa aikana. Niinpä oikein villiinnyin ja ostin museokortin 59 eurolla! Tällä kortilla pääsee vuoden ajan eri näyttelyihin ympäri Suomen ja jos vaan tulee käytyä, niin "on kuin rahaa pistäisi pankkiin", koskapa Niki de Saint Phallen näyttelykin olisi yksinään maksanut 10 €. Ja tulevana viikonloppunakin jos siskon kanssa päädytään näyttelyyn, on jo about 20€ tienattu takaisin kortista :D Näyttely oli huikean hieno ja avautui tietysti tekstien avulla ihan omiin ulottuvuuksiin. Monet teoksista olivat aivan valtavia ja mietin, että niiden tekemiseen on varmasti kulunut vuosikausia aikaa. Itselläni jäi aika dramaattinen ja hiukan synkkäkin olo näyttelystä, vaikka joissain arvioissa nostetaan esiin elämäniloiset pulleat naisfiguurit. Toisaalta etenkin nuo mosaiikkinaisfiguurit "Kolme Sulotarta" ovat kyllä koko komeudessaan niin huikea työ, että ne sopiikin nostaa esiin näyttelystä puhuttaessa. Oli siellä siis niitä elämäniloisia naisfiguurejakin, mutta läpi näyttelyn teosten näkyi mielestäni taiteilijan omat rankat elämänkokemukset ja jotkin teoksista maalailivat melko tummia mielenmaisemia, joissa taiteilijan on täytynyt olla niitä tehdessään. 



Kolme sulotarta (1995-2003)

Lady Sings the Blues (1965)


Lili or Tony (1965)

Ahdasmielisen vanhan naisen sydän (1964)

Hirtetty mies (1988)

Paholainen (1985)


Omakuva

Mallina Cartierin mainoksessa

Niki de Saint Phalle on kuulemma saanut vaikutteita Gaudista (Parc Güell) ja niinpä hänkin on tehnyt Italian Toscanaan valtavan Tarot-puiston. Niin kuin mainitsin, monet teoksista olivat valtavia ja siten myös suuritöisiä... ;-) Näyttelyssä oli videota tästä puistosta ja jatkossa kun suunnittelee reissuja - täytyy pitää tämä kohde mielessä, sen verran hienolta näytti! Menkäähän siis ihmeessä tsekkaamaan näyttely. Se on Helsingin Taidehallissa siis 20.11. saakka koettavissa. Kaunis nainen tuo Niki de Saint Phalle. Oli tehnyt jossain vaiheessa myös mallinhommia ja niistä yksi esimerkki tuossa yllä: Mallina Cartierin mainoksessa.

Noh, kun Taidehalli oli koluttu läpi, oli aika seuraavan kulttuuririennon: leffaan katsomaan Bridget Jones's Baby. Leffa oli ihan mielettömän hauska ja mukaansatempaava, ei paljon kelloa tarvinnut katsella. Musiikit kohtauksissa olivat aivan täydelliset ja saipa lopussa tirauttaa kyyneleenkin <3 Ihan huippuhauska ja siksipä ehkä ystäväni Tiia (http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/) kävi katsomassa kyseisen leffan jo toistamiseen - ymmärrän hyvin! Finnkinon uudessa salissa Scapessa on erityisen viihtyisä katsellakin leffoja nykyisin, isompi screeni, kaiuttimet yms. yms. Testimisen arvoinen sekin. 



Tässä pari kulttuurivinkkiä halukkaille. Missäs kulttuuririennoissa olette itse viimeksi käyneet tai vinkatkaapa puolestanne joku hyvä kulttuurimeno vaikka uudenkarhean museokorttini hyödyntämiseksi :)

4 kommenttia:

  1. Nyt on ollut kulttuuria kerrakseen, mutta vieläkin surettaa, että ollaan oikeesti oltu eri päivinä katsomassa Bridgetiä <3 Halit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan, en tiennytkään mikä pikku kultturelli-intoilija sisältäni löytyy :D Kyllä harmittaa muakin, ettei nähty Bridgetiä yhdessä, olisi sopinut meidän pirtaan täydellisesti <3 Toinen leffa sitten toisella kertaa <3 Halit ja muiskis!

      Poista
  2. Joo. Kyllä täytyisi aktivoitua tällä saralla. Kiva katsaus näyttelyyn :)
    -toinen systeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, oli kyllä ihan tosi vaikuttava näyttely! Pääsisitpä tänne käymään, niin mentäis katsomaan - hyvin voisin lähtä uudestaan :) Jos et tähän ehdi, niin sitten johonkin muuhun.

      Poista