maanantai 7. elokuuta 2017

Passage to Panama: 6. stopilla safarille Guatemalaan



Niin se matka etenee ja seuraavaksi oli vuorossa toinen visiittimme Guatemalaan. Kun edelliskerralla reilut pari vuotta sitten kävimme itärannikon puolella Santo Tomas de Castillan satamassa ja sitä kautta Quiriguan mayarauniolla, niin nyt oli vuorossa Puerto Quetzal ja aivan toisenlainen retki nimeltä Auto Safari Chapin. 

Matkaan lähdettiin bussilla ja opas kertoili tavalliseen tapaan Guatemala-tietoa samalla kun retkeläiset silmäilivät ohi vilistävää ympäristöä; sokeriruokoviljelmiä ja horisonttiin piirtyviä tulivuoria täälläkin. Saimmepa lahjaksi myös guatemalalaiset ystävyysrannekkeet. Kun ne solmi ranteeseen, sai toivoa. Rannekkeeseen tehtiin kolme solmua, joiden kohdalla ensin oli turistin vuoro toivoa ja kolmannen solmun kohdalla Guatemala esitti toiveen, että palaisimme joskus sinne. No me oltiin jo toista kertaa siellä, että joskopa se turisteeraus olisi osaltamme hoidettu, tai eihän sitä tiedä vaikka sinne joskus taas palattaisiinkin. Ranneketta kuuluu pitää siihen saakka, että se itsestään irtoaa ja kun se hetki koittaa, tehty toive toteutuu - jää nähtäväksi :)






Saavuttuamme määränpäähän, hyppäsimme aivan aluksi bussista nauttimaan guatemalalaista olutta ja ihan perus-ranskalaisia. Oli hyvänmakuinen olut! 



Siinä tarjoiluja nautiskellessamme bongasin ennen näkemättömän albiino-riikinkukon! Se oli siis mulle aivan uutta, mutta ilmeisimmin albiinoja löytyy lajista kuin lajista. Kaunis oli sekin. Olisipa ollut hieno, kun olisi vielä leväyttänyt pyrstönsä auki koko komeuteen ja oisin saanut siitä kuvan. Mutta ei se alkanut koreilemaan tämän enempää. 



No sitten kun oli oluet juotu ja ranskiksiakin maisteltu, lähdettiin bussilla kiertämään.  

Vesipuhveli kylpemässä

Virtahepoja

Strutseja

...ja kirahveja

Kudu antilooppi (tms. antilooppi :)
No niin ja sitten päästiin jännittävälle alueelle, leijonia!


Aika rauhassa tämä uros köllötteli ja vahti etäämpänä lepäilevää rouvaansa.

Rouva Leijona
Bussiajelun jälkeen lähdimme vielä pienelle kävelylle ja näimme lisää lajeja kuten esim. papukaijoja, kilpikonnia, pöllöjä, krokotiilin, pythonin, hämähäkkiapinoita ja valkoisia pelikaaneja.








Kiva ja aika laaja kattaus eri lajeja nähtiin tällä safarilla. Bussi ajoi meidät takaisin satamaan ja siinä oli vielä sellainen pieni esterata basaarien muodossa ennen kuin pääsi takaisin laivan kyytiin. Kovia kauppanaisia ja -miehiä olivat nämä myyjät enkähän minäkään päässyt ohittamaan putiikkeja ilman guatemalan jadesta tehtyjä korva- ja kaulakoruja... Jadehan on yleisimmin vihreää, mutta niitä on myös mustia, ja omat koruni ovat juuri tällaisesta mustasta jadesta tehdyt ja niin mieluiset.   




Guatemalan kokemuksia rikkaampina kohti seuraavaa kohdetta, Acapulcoa Meksikossa!


perjantai 4. elokuuta 2017

Passage to Panama: Keski-Amerikan kohteet jatkuvat; 5. stoppi Nicaraguassa


Costa Rican vierailun jälkeen pääsimme heti seuraavana päivänä tutustumaan toiseen uuteen Keski-Amerikan maahan, Nicaraguaan. Maaretkemme startti oli sen verran myöhään, että ehdin aamulla pikkulenkillekin kannelle. Nicaraguassa olimme ankkuroituna San Juan del Surin edustalle, koska satamassa ei ollut passelia laituria, mihin kiinnittyä vierailun ajaksi. Pelastusveneet taas kuljettivat retkeläisiä maihin. 


Retkikuvausten perusteella valikoimme ohjelmaksemme "Amayo Hacienda Experience & Lake Nicaragua". Eli kohteemme oli karjatila, joka oli aikanaan ollut jopa Espanjan kuninkaan omistuksessa, mutta nykyinen omistaja on Barriosin perhe, joka on avannut kotinsa ovet turisteille esitelläkseen nicaragualaista maalaiselämää heille. Karjatilalla pääsi kokeilemaan eri aktiviteetteja kuten esim. lehmän lypsämistä, tortillalettujen tekoa, ratsastusta tai pääsipä pulahtamaan Nicaraguajärveenkin halutessaan. Karjatila sijaitsi Nicaraguajärven rannalla ja pihamaalta oli upea näkymä kahteen tulivuoreen. 

Pelastusveneillä matkaan

Poukama pullollaan kalastusveneitä...

...jotka olivat osittain vallattu pelikaanien toimesta
Matkaan lähdettiin ja ihailtiin maisemia n. 45 min bussimatkan ajan. Huikaisevia tulivuoria piirtyikin horisonttiin eikä arvattu, että karjatilalta oli ehkäpä parhaimmat näkymät niihin. Tuulivoimalakin oli ihan lähellä. Mahtoi tuottaa paljon sähköä, oli nimittäin melko kova tuuli!


Perhe esitteli, kuinka valmistivat erilaisia käsitöitä ja tietysti niitä oli ihan kauppatavaraksi asti.


Nicaraguajärven saaressa, Ometepessä oleva tulivuori Concepción

Sinne vaan lypsämistä kokeilemaan - ei menty muuta kuin seuraamaan :)

Eikö ole aika laiha lehmä! No vauvelille irtosi kuitenkin maitoa kai. 
Lypsämisharjoittelujen jälkeen käppäilimme järven rantaan tuulen tuiverruksessa katselemaan maisemia. Nicaraguajärvi on joskus aikanaan ollut meriyhteydessä ja niiltä ajoilta perua on mm. se, että järvessä asustaa jotain suolaisen veden kaloja kuten joku pieni hailaji ja miekkakala. Aika hassua. 



Ei oikein houkutellut pulahtaa tuonne ruskeaan veteen, vaikka bikinit alla olivatkin.

Näkymää tulivuorille, Concepción ja Maderas Ometepe-saarella
Lounastelimme siinä hetken ihmeteltyämme maisemia ja viihdytykseksemme siihen lounaan taustalle oli järjestetty oikein tanssiesitys ja toinenkin. Tanssien lisäksi pari miekkosta soitteli livemusiikkia vieraiden iloksi siinä pihamaalla. 




Ometepe -saaren tulivuoret Concepción ja Maderas
Tällainen cowboy tuli esittämään taiteilujaan hevosen kanssa.



Sellainen kiva ja leppoisa päivä vietettiin Nicaragua-järvellä Barriosin perheen vieraina karjatilalla. Paluumatkalla oppaamme bongasi mölyapinoita riekkumassa puissa. Pysähdyimme niitä valokuvailemaan, mutta kovin hyviä kuvia ei bussista sisältä oikein saanut. Bussissamme oli vielä tummennetut ikkunatkin.



Maisemaa San Juan del Surista



Kyllä oli Nicaraguakin vierailun arvoinen paikka.


Botskimme siellä odottelee kyytiläisiä
Nicaraguan taivas oli risteilymme upein! Lähtiessämme jatkamaan matkaamme kohti  Guatemalaa, taivas hohkasi niin kirkkaana pinkkinä, ylhäällä näkyi sinitaivas ja kukkuloiden & San Juan del Surin päällä oli sellainen myrskyhässäkkä, että olikin hyvä aika sanoa heipat Nicaragualle.


Hetken verran oli se värien kirjo nähtävissä, mutta pian jo harmaan sävyt valtasivat taivaan.

Ja upein auringonlasku nähtiin juuri tänä iltana <3
Risteilymme alkoi lähestyä puoliväliä. Ah niin ihania kaikkia olimme jo nähneet ja vielä oli noin suurinpiirtein saman verran uuttakin jäljellä.